Tähän viikkoon haettiin vauhtia KYS:n naisten akuutista. Koko eilisen päivän mötkis oli kummallisen vaisu ja tunsin liikkeitä vain harvakseltaan ja sillonkin hennompina kun normaalisti. Lähes unettoman yön jälkeen koitin soitella aamulla neuvolaan, jonne olisi ollut meno tänään, josko heillä olisi ultraus mahdollisuutta käynnin yhteydessä. En kuitenkaan saanut terkkaria kiinni ja soitin äidille itkukurkussa. Äitini soitteli sitten puolestani tuonne akuuttiin ja sain ohjeeksi tulla käymään näytillä.
Isäni lähti mukaani akuuttiin Paavon ollessa töissä. Valmistauduin ilmoittautumisen jälkeen odottamaan pitkänkin aikaa ennen näytille pääsyä. Hyvä, että kerkesin istua alas niin hoitaja/kätilö tuli jo hakemaan ja siirryttiin tutkimushuoneeseen. Tässä vaiheessa mieleen tuli, että nyt on oikeasti tosi kyseessä kun asiat tapahtuvat näin vauhdilla.
Pääsin käyrille makailemaan ja tunnin verran käyrää seurattiin. Sain napin, jota piti painaa liikkeitä tuntiessa ja hyvin pian käyrille rauhoittumisen jälkeen liikkeitä alkoi tuntua hyvinkin. Sykkeiden seurannan jälkeen hoitaja kertoi kaiken olevan sykkeiden ja käyrillä oloaikana tehdyn liikelaskennan osalta kunnossa. Hän kuitenkin kyseli haluaisinko jutella vielä lääkärin kanssa ja todellakin halusin. Hoitaja ohjasi minut odotusaulaan, jossa odottelin puolisen tuntia lääkäriä.
Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen lääkäri kutsui minut sisään tutkimushuoneeseen. Lääkäri kyseli taustat ja ohjasi tutkimuspöydälle kertoen, että tarkistetaan vielä ultraten kaiken olevan kunnossa. Kerroin aikaisemmista keskenmenoista ja niiden lietsoneista peloista siitä, että vähintään istukka on irronnut ja mötkis kärsii hapenpuutteesta tai jotain muuta yhtä vakavaa on tapahtunut, kun liikkeet eivät kunnolla tunnu. Tässä näkee, kuinka hysteerinen ihmismieli osaa olla siinä vaiheessa, kun menettämisen pelko astuu kuvioihin.
Ultrauksen aluksi lääkäri tarkasti aivoista jonkun valtimon virtaukset sekä muutamat muut virtaukset todeten niiden olevan täysin kunnossa. Hän otti mitat pään- ja mahanympäryksestä sekä reisiluusta ja vertasi niitä viikkoihin. Mötkis kasvaa edelleen keskikäyrällä, symmetrisesti, täysin viikkojaan vastaten. Painoarvio tällä hetkellä on noin 750g. Ultrauksen aikana mötkis oli pää alaspäin, peppu oikeassa ja jalat vasemmassa kylkikaaressa.
Lääkäri tutki ultraten myös istukan todeten sen olevan ehyt eikä pelkoni istukan irtoamisesta siis ollut onneksi aiheellinen. Lopuksi lääkäri tarkisti vielä pyynnöstäni ultraten kohdunkaulan tilanteen. Kiinteää kohdunkaulaa on ainakin 3,5cm. Ihan koko kohdunkaulaa lääkäri ei saanut näkyviin, mutta vähintään tuo 3,5cm sitä on. Lääkäri kertoi, että tilastojen valossa näillä viikoilla noin pitkällä kaulakanavalla mennään täysiaikaisuuteen saakka eikä mitään pelkoa ennen aikaisuudesta ole.
Sekä sykkeiden seurannan, akuutissa tehdyn liikelaskennan että ultrauksen perusteella kaikki on siis kunnossa ja mötkiksellä on kaikki hyvin. Liikkeiden vähyys ja mötkiksen vaisuus kuitenkin säikäyttivät pahasti enkä olisi päässyt yli kokonaisvaltaisesti ahdistuksesta ja tunteesta, ettei kaikki ole hyvin, ellen olisi käynyt näytillä. Hoitohenkilökunnan suhtautuminen olikin juuri toivomani: turhaa käyntiä ei ole, vaan aina saa tarpeen tullen tulla näytille.
Keskenmenotaustamme on ajoittain varjostanut tätäkin raskautta,
mutta koskaan aikaisemmin eivät kauhukuvat kohtukuolemasta
olleet näin kirkkaina mielessäni kuin viimeisen vuorokauden aikana.
Vaikka menettämisen pelko on ollut mielessä silloin tällöin,
on minulla ollut kuitenkin vahva tunne siitä,
että tämä raskaus sujuu onnellisesti loppuun asti.
Haluan uskoa siihen,
että tämä lapsi tulee täyttämään
tähän asti tyhjät sylimme <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti