Iltapuurosta apua tiheään yöheräilyyn? Vol 2

Kun puuroja aloitettiin, niin Mötkishän söi tuolloin kaurapuuroa. Jännästi melkein kahden viikon syömisen jälkeen kaura ei enää sopinutkaan Mötkikselle. Tuolloin kuvioon tulivat siis alkuöiset tunnin välein toistuvat huutamiset. Herätessään tai havahtuessaan tuolloin tunnin välein Mötkis siis huusi kurkku suorana, röyhtäili ja piereskeli. Jätettiinkin iltapuuro vähäksi aikaa pois ja vaihdettiin tilalle kasvissose kolmen illan ajaksi. Tuolloin alkuyön huutamiset röyhtäilyineen ja piereskelyineen vähenivät ja tultiin siihen tulokseen, että jotain muuta otetaan kaurapuuron tilalle.

Testiin otettiinkin Muksun riisipuurojauhe. Aika nopsalla tahdilla pikaisesti testattiin kyseistä puuroa aamulla ja jo samana päivänä Mötkis sitä saikin iltapalana. Tuosta puuron vaihdoksesta lähtien nuo röyhtäilyt ja piereskelyt ovat jääneet pois. Myös Mötkiksen mahan toiminta muuttui täysin. Kaurapuuroa saadessaan Mötkis kakkasi edelleen sellaista maitokakkamaista ryynistä, lähestulkoon ripulia. Nyt kakka onkin huomattavasti kiinteämpää eikä vain semmoista liejua.

Kiinteän iltapalan aloittamisesta lähtien ollaan pidetty puolta yötä rajana sille, että sitä ennen Mötkis ei saa tissiä. Joinakin öinä Mötkis herää jo ennen puolta yötä ja yrittää huudon säestämänä vaatia tissiä. Pääsääntöisesti hän herää vasta vähän ennen puolta yötä ja käyn hänet syöttämässä. Alkuun syötin vain yhden tissin, mutta nyt olen siirtynyt siihen, että yritän muistaa syöttää molemmista tisseistä. Ensimmäisenä yönä kun tajusin molemmista tisseistä syöttää, Mötkis nukkui seuraavanakin pätkänä melkein 4 tuntia normaalin kahden tunnin sijaan.

Tältäkin osin omaan huoneeseen siirtäminen oli siis hyvä ratkaisu. Istualtaan syöttäessä on huomattavasti helpompi ja vaivattomampi vaihtaa rintaa, kuin kylkimakuulta. Toki jos molempien rintojen syöttäminen onnistuisi samalta kyljeltä, ongelmaa ei ehken olisi. Itselläni tuo ei kuitenkaan onnistu. Lisäksi minä nukahdin uudestaan aina heti syötön alussa, joten en ollut seuraamassa syökö Mötkis oikeasti vai lupsutteleeko hän vain.

Jonkun verranhan kirjoituksissani on pyörinyt edessä siintävä unikoulu. Unikoulun pitäminen tulee ajankohtaiseksi todennäköisesti tuossa 7-8 kuukauden iässä, ellei Mötkis sitä ennen lopeta itsenäisesti yösyöttöjä. Edellytyksenähän unikoulun pitämiselle on vähintään 6 kuukauden ikä ja että kiinteitä syödään 5 kertaa päivässä.

Meidän kohdalla kriteerit täyttyvät jo iän puolesta, mutta haluan kuitenkin täysin vakiinnuttaa tuon kiinteiden määrän aivan varmuudella viiteen päivittäiseen ateriaan, ennen kuin unikoulua aletaan pitämään. Lähes joka päivähän Mötkis jo sen viisi ateriaa syö, mutta jos olemme liikenteessä, saattaa ruokarytmi olla erilainen kuin kotipäivinä, jolloin joku ateria jää helposti välistä.

Pienimuotoista äidin tahdistamista noihin öihin onkin jo tehty tuolla, ettei Mötkistä syötetä ennen puolta yötä. Joinakin öinä hän syö ahnaammin ja joinakin vähemmän, joten melko karua olisi tässä vaiheessa lopettaa täysin yösyöttöjä. Kuitenkin pikkuhiljaa siihen ajatukseen täytyy alkaa valmistautua. Mikään pakkohan yösyöttöjä ei ole kenenkään lopettaa. Jokainen perhe tekee itse ratkaisun siitä, missä vaiheessa yösyötöt käyvät äidille liian väsyttäviksi. Sitä sanotaankin, että lapsi on todennäköisesti siinä vaiheessa valmis unikouluun kun muukin perhe alkaa olla aivan kypsä.

Nyt kun meillä on melkein kuukauden ajan syöty iltapuuro ja muutenkin kiinteiden määrä vakiintunut tuohon 4-5 ateriaan päivässä, täytyy todeta öiden hellittäneen. Voihan tämäkin olla vain vaihe, tai sattumaa. Kuitenkin ainakin nyt tunnustaa siltä, että ollaan oikealla tiellä kohti kaikille levollisempia öitä. Myös varmasti tällä välillä tapahtuneella omaan huoneeseen siirtymisellä, oli positiivinen vaikutus kaikkien unenlaatuun. Varmasti edessä on vielä hampaita ja muita harmeja, jotka tulevat romahduttamaan tämän hetkisen tilanteen täysin. Täytyy kuitenkin nauttia nyt näistä hyvistä öistä.