Äitiys

Äitiys. Olla äiti jollekin. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan.

Äitiyden myötä minusta on tullut uudenlainen vastuunkantaja. Olen vastuussa Mötkiksestä ja hänen teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Toki tällä hetkellä tämä ei vielä ole kovinkaan ajankohtainen asia, mutta kuitenkin tulen olemaan Mötkiksestä esimerkiksi rikosoikeudellisesti vastuussa vielä melko monta vuotta. Olen äitinä myös vastuussa osaltani hänen kasvatuksestaan ja siitä, millainen ihminen hänestä kasvaa. Millaisia arvoja hän omaksuu ja haluaa itse elämässään toteuttaa. Yhdessä iskän kanssa kannamme tätä vastuuta käyden kasvatukseen ja arvoihin liittyviä keskusteluja lähes päivittäin. Etsien sitä parasta, meidän perheellemme ja pojallemme.

Äitiys on muuttanut rooliani perheessämme. En ole enää Paavolle pelkästään vaimo. Olen myös hänen lapsensa äiti. Jos tiemme joskus erkanisivat, ei hän minusta lopullisesti eroon pääsisi halutessaan olla poikansa elämässä läsnä. Tottakai se, että meistä on tullut äiti ja iskä, on myös muovannut parisuhdettamme erilaiseen suuntaan. Enää ei ole kahdenkeskistä aikaa aina sitä halutessamme. Mötkiksen syntymän jälkeen itseasiassa kahden olemme olleet vain yhden Prisman reissun ajan.

Yksi ihanimmista asioista, joita äitiys on poikamme lisäksi elämääni tuonut, on ihanat ja täysin korvaamattomat äitiystävät. Olen äitiyden myötä tutustunut täysin uusiin ihmisiin ja löytänyt ihania ihmisiä elämäämme. Lisäksi olen löytänyt vanhoista tutuista kultaakin kalliimpia ystäviä. On suuri rikkaus olla tällaisten ihmisten ympäröimä näinkin aralla kentällä, kuin äitiys. Tiedän, etten jää yksin jos jokin asia mietityttää, vaan myös arkaluontoisista ja intiimeistäkin asioista voi puhua täydellisen luottamuksen vallitessa.

Tultuani itsekin äidiksi ymmärrän toisia äitejä aivan eri tavalla. Äitiyden myötä on myös näin jälkikäteen ymmärtänyt joidenkin asiakasperheiden valintoja ja ratkaisuja. Kaikki ei ole niin mustavalkoista, miltä se ulospäin saattaa näyttää. On helppo sanoa ulkopuolelta, että tee niin tai näin, se käytännön toteutus ja oman lapsen tunteminen tuo kuitenkin aivan erilaisen näkökulman siihen, kuinka oikeasti perheessä loppuen lopuksi toimitaan.

Äitiys toi mukanaan myös niitä ei niin ihania puolia. Se toi tullessaan armottoman univelan määrän. Äitiyden myötä asetan Mötkiksen tarpeet hetkittäin jopa liikaakin omieni edelle väsyen itse arjen pyörteissä. Äitiys toi myös mukanaan alati takaraivossa kytevän pelon ja huolen: mitä jos jotain pahaa tapahtuu. Tämä muutti myös suhtautumistani itseeni. Entä jos minulle käy jotain. Mitä Mötkikselle ja Paavolle silloin tapahtuu. Kuinka turvaamme Mötkiksen elämää, jos meille jommalle kummalle käy jotakin. Mitä jos Mötkikselle käy jotain. Mitä meille silloin käy.

Äitiys toi mukanaan myös aivan uudenlaista epävarmuutta, jonka kaltaista en ollut ikinä kokenut. Entä jos toimin lapseni kohdalla jotenkin väärin ja aiheutan hänelle harmia. Entä jos minua ja perhettäni arvostellaan tekemiemme valintojen vuoksi. Entä jos olen jonkun silmissä huono äiti lapsellemme. Äitiys on ainakin omalla kohdallani niin herkkä ja arka aihealue, etten oikein vielä osaa sulattaa saamaani kritiikkiä ja muiden antamia ohjeita, vaan loukkaannun, ajoittain aivan liian herkästikin. Tässä on itselläni siis vielä paljon kasvamisen varaa.

Huomaan oppivani äitiyden myötä viimein hetkessä elämisen hienoutta ja tärkeyttä. Yritän tietoisesti luopua "sit kun"-elämästä. Pyrin löytämään hyvän siinä hetkessä ja ajattelemaan ennemmin "nyt kun". Mötkis niin pieni vain niin lyhyen aikaa, enkä halua tämän ajan menevän ohi odottaessani malttamattomasti, sitä kun hän kasvaa ja kehittyy. Nyt on just hyvä.

Äitiyden myötä opin myös arvostamaan itseäni ja kehoani aivan uudella tavalla. Kehoni jaksoi hienosti sille tarkoitetun tehtävän ja antoi minun kokea alatiesynnytyksen tuoden maailmaan ihanan pienen poikamme. Kehoni, joka oli tähän asti aiheuttanut suurta surua tällä saralla, antoi haaveidemme tulla todeksi jaksaen kantoajan hienosti loppuun saakka. Katson raskauden runtelemaa kehoani peilistä lempein silmin. Se teki arvokkaan työn ja jokainen raskauden aikana ilmestynyt raskausarpi on rakkausarpi.

Äitiys muutti valtavasti myös minua itseäni. Omaksuin aivan uudenlaisen tyylin elää ajatellen yleisesti ottaen aina kaikki asiat meidän perheen kautta. Mikä on parasta meille. Kuinka toimimme, jotta pääsemme haluamiimme päämääriin. En ole enää se huoleton nuori, joka lähtee kotoa tietämättä välttämättä suuntaa tai päämäärää. Tiedostan vastuuni omista teoistani ja sanoistani osana Mötkiksen identiteetin ja persoonan muotoutumista.

Olen pienen pojan äiti.

Haluan vaalia tuota pientä ihmisen alkua.

Olla hänelle paras mahdollinen äiti.