Hyvin pian Mötkiksen syntymän jälkeen uudenlaiset, lapsiperheen rutiinit alkoivat muodostua. Tottakai ensiviikot mentiin ihan miten sattui. Ei ollut mitään käryä siitä, että mihin aikaan Mötkis nukkuu, seurustelee ja syö. Kuitenkin pian alkoi muodostua jonkunlainen rytmi yön ja päivän välille, jolloin ilta- ja aamurutiinit muodoistuivat. Sekä päivän alussa, että lopussa on alusta asti tehty pesut ja vaihdettu vaatetta riippuen siitä, ollaanko rupeamassa unille vai onko uusi päivä alkamassa.
Kiinteiden aloittaminen toi mukanaan myös uudenlaisia rutiineja. Ruokailut pyritään ajoittamaan suunnilleen samaan aikaan päivästä toiseen. Myös itse ruokailuun liittyy rutiineja: puetaan ruokalappu, nostetaan hihat, ruokaillaan ja ruokailun päätteeksi kiitetään ja poistutaan pöydästä käsipesun kautta. Myös ateriat tarjotaan päivän aikana samassa järjestyksessä alkaen aamupalasta ja päättyen iltapalaan.
Rutiinit ja rytmit kulkevat käsi kädessä. Aina kun Mötkiksen päivärytmissä tapahtuu muutosta suuntaan tai toiseen, myös rutiinit osittain hieman elävät. Esimerkiksi pienen hetken ajan Mötkis nukkui päivässä vain kahden unet ja tuolloin myös rutiinit muokkautuivat muun muassa ruoka-aikojen osalta hieman erilaiseksi. Kuitenkin perusrutiinit säilyvät mukana koko ajan.
Myös siltä osin rutiinit ja rytmit ovat paita ja peppu, että rutiinit luovat lapselle rytmiä. Kun tietyt asiat toistuvat suunnilleen samaan aikaan päivästä toiseen, alkaa lapsikin hahmottaa päivää eri tavalla. Tämä taas osaltaan luo lapselle turvallisuuden tunnetta hänen pystyessä ennakoimaan, mitä seuraavaksi on tapahtumassa.
Aina välillä rutiineista ja rytmeistä poiketaan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Esimerkiksi reissussa ollessa ei syöty rutiininomaisesti kotona vaan joka kerta ruokailtiin oikeastaan eri paikassa. Vain hotellin aamupala syötiin kolmena aamuna samassa paikassa. Kuitenkin pyrittiin pitämään joku roti sen suhteen, että normirytmissä pysytään. Tässäkin yhtenä ajatuksena itsellä oli se, että tutut ja turvalliset rytmit saavat lapsen tuntemaan olonsa turvalliseksi vaikka oltaisiin kotiympäristöstä poikkeavassa paikassa.
Rutiinit tottakai elävät koko ajan lapsen kasvaessa ja kehittyessä. Siinä kohtaa yleensä kun alkaa tuntua siltä, että päivät menevät rutiinilla, tulee joku vaihe tai sairastaminen tai muu vastaava, jolloin taas opetellaan uutta rutiiniakin. Turhan orjallisesti rutiineita ei siis mielestäni kannata noudattaa eikä pilkun tarkkoja rutiineja edes yrittää luoda. Lapsi, eikä muuten aikuinenkaan, ei ole kone. Sen ei voida odottaa toimivan tismalleen samalla tavalla päivästä toiseen.
Tulee parempia ja huonompia päiviä. Etenkin noina huonompina päivinä mielestäni rutiinit kuitenkin auttavat. Ne auttavat pysymään kiinni arjessa ja saavat osaltaan päivän rullaamaan läpi. Myös joihinkin perheen ongelmakohtiin voi löytyä syy tai selitys rutiineita tarkastelemalla. Rutiinit myös helpottavat laspsenhoitovastuun jakamista esimerkiksi vähemmän kotona olevalle puolisolle tai isovanhemmille. Tuolloin lapsenkin on turvallisempi olla hänelle vieraamman ihmisen kanssa, kun kuitenkin päivän perustoiminnot tapahtuvat suunnilleen samalla tavalla.
Toisin kuin itse, kaikki eivät suinkaan pidä rutiineista. Osa ihmisistä on huomattavasti spontaanimpia ja haluaa toimia intuition ja hetken mielijohteen mukaisesti. En sano, että rutiineja rakastavat eivät olisi spontaaneja, nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois. Kuitenkin itse rutiinien rakastajana pähkäilen ennen spontaanisti muodostuneen idean toteutusta, kuinka se sopii meidän rutiineihin. Liikumme paljon Mötkiksen kanssa ja siltä osin rutiinit ja rytmit elävät myös, kun aina ei päivää vietekään kotona. Onneksi Mötkis on tottunut nukkumaan rattaissa ja niissä yleensä parhaiten päiväunet nukkuukin, joten hänen kanssaan liikkuminen on ollut helppoa.
Rutiineita ja rytmejä muodostaessa itse koen tärkeäksi niiden lapsilähtöisyyden. Mielestäni ei ole mielekästä muokata esimerkiksi lapsen luontaista rytmiä täysin poikkeavaksi ihan vaan siksi, että äiti tai iskä ei halua lapsen menevän johonkin aikaan nukkumaan. Meidän perheessä myös aikuisten rutiinit ovat muokkautuneet Mötkiksen rutiinien mukaisiksi ja niitä tukeviksi. Kuitenkin vauvavuosi on jo pitkästi yli puolen välin ja edessä siintävät myös ne ajat, jolloin rutiineista voi poiketa suurestikin lapsen pystyessä mukautumaan muuttuviin tilanteisiin paremmin.
Lapsen mukautuminen ja sopeutuminen rutiinien muutokseen
riippuu pitkälti hänen perusluonteestaan ja temperamentistaan.
Myös aikuisen rytmisyys ja suhtautuminen rutiineihin riippuu samoista asioista.
Tärkeintä onkin jokaisen perheen löytää se heitä parhaiten palveleva kultainen keskitie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti