sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Sohvan pohjalta aktiiviseksi liikkujaksi?

Helmikuussa meidän elämä alkoi pahimman väsymyksen osalta helpottaa sen verran, että aloin käydä vaunulenkeillä. En nyt ihan päivittäin käynyt, mutta lähes joka arkipäivä. Koin, että kävelyllä käyminen katkaisee hyvin päivää ja lisäksi tavoitteena oli saada Mötkiksen unia pidennettyä vaunuilun avulla.

Kävelyistä alkoi tulla rutiini ja kilometrejä alkoi kertyä. Helmikuun saldo oli himppua vaille 90km ja maaliskuussa satanen paukkui jo reippaasti kilometrejä kertyessä melkein 140. Huhtikuussakin satasen raja rikkoutui ja kilometrejä taittui 108. Toukukuussa jäätiin hintsusti satasen kun mittariin kertyi 96 kilometriä.

Touko-kesäkuun vaihteessa käynnistelin pikkuhiljaa hölkkähommia. En ole koskaan ollut missään hölkkäkunnossa, joten en tiedä mikä viiraus näin kahdeksan kuukauden jälkeen synntyksestä on alkaa sitä tavoitella. Aloittelin hölkkäilyä C25K-sovelluksen avulla. Kyseessä on kahdeksan viikon harjoitusohjelma, jonka päätteeksi pitäisi olla saavutettuna 5 kilometrin hölkkäkunto. Jokainen viikko pitää sisällään kolme intervalliharjoitusta, joiden vaatimustaso nousee viikko viikolta.

Hävettää kertoa tämä, mutta täytyy kyllä todeta, että ensimmäisellä viikolla olleet minuutin hölkkäpätkät tuntuivat tuolloin pahalta. Nyt kun on käynnissä neljäs viikko ja hölkkäosiot ovat pidentyneet viiteen minuuttiin, alkaa minuutin osio tuntua helpolta. Todella nopeastihan kestävyyskunto karttuun, kunhan sitä vain alkaa harjoittaa. Jokainen harjoituskerta vie lähemmäs tavoitetta ja muutenkin kohti terveellisempää elämää.


Lisää tuulta alleen tämä liikuntainnostus sai, kun Fressin jäsenyyden tauko päättyi kesäkuun alussa. Tauotin jäsenyyden jo joskus raskauden alkumetreiltä, enkä sen jälkeen juuri mitään liikuntaa harrastanutkaan. Lopputulos on siinä, ettei minuuttia voi hölkätä ilman, että luulee vähintään kuolevansa ja halvaantuvansa samanaikaisesti, hehheh. Nyt kuitenkin on tauko päättyi olen taas palaillut ryhmäliikuntojen pariin.

Erityisesti ryhmäliikunnoista lähellä sydäntä on ollut sisäpyöräily eli spinning. Kyseessä on laji, joka jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti: siihen joko hurahtaa täysin ensimmäisen kerran jälkeen tai sitä vihaa lopunikänsä. Monen mielestä laji on kammottava koska se koskee, perseeseen. Tottahan se on ensimmäisen kerran kun pyörän selkään raskauden ja synnytyksen jälkeen muistin tuon kivun. Tiesin kuitenkin, että muutaman kerran jälkeen kipua ei enää tunnu, joten sinnikkäästi tunneille kivusta huolimatta raahauduin.

Muita Fressin tarjonnasta mieleenjääneitä ja itselle mieluisia ryhmäliikuntamuotoja ennen raskautta olivat ABS- ja Bodypump- tunnit. Vielä tässä vaiheessa kyseisten tuntien kävijäksi palaaminen tuntuu kaukaiselta, mutta ehkä jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin uusia ryhmäliikuntatunteja on testattuna kahden eri nimikkeen alta: aikuinen-lapsi jumppa sekä Circuit. Molemmat toki ovat tyyliltään melko samankaltaisia kuntopiirinomaisia tunteja. Kuitenkin kivan vaihtelun tuo se, että toisella tunnilla tehdään lapsen kanssa ja lapsen painoa hyväksikäyttäen ja toinen on ihan äidin omaa aikaa.

Ihan puhtaasti salille en ole vielä selvinnyt, mutta eiköhän sekin tule lähiaikoina tapahtumaan. Meitä lähempänä olevan Lippumäen Fressin laitteet kuitenkin edellisen kerran siellä käydessä olivat sellaista hepreaa, ettei oikein ole ainakaan vielä motivaatio riittänyt lähtä niitä opettelemaan. Mielestäni salilaitteiden tulee olla yksinkertaisia, ettei niiden ohjeiden tutkimiseen kulu tuhottomasti aikaa. Tottakai kun noiden laitteiden käytön jaksaisi opetella niin se olisi sitten sillä selvä. Kuitenkin kun tiedän, että esimerkiksi keskustan Fressillä on minun ymmärrykselleni sopivammat laitteet, menen ehken mielummin sinne.

Sinällään huvittavaa tällä hetkellä on se, mikä määrä erilaisia sovelluksia ja muuta rekvisiittaa minulla on matkassani lenkille lähtiessä. Puhelimesta käynnistyy Spotifyn lisäksi C25K sekä Endomondo. Lisäksi ranteessa killuu sykemittari. Kuitenkin taitetut kilometrit ja poltetut kalorit ovat itselleni hyviä motivaattoreita, joten koen tuon pienimuotoisen välineurheilun täysin asiaan kuuluvana.

Tälläisellä projektilla ollaan siis liikkeellä. Ensimmäisenä tavoitteena siintää siis tuon C25K:n loppuun vieminen ja viiden kilometrin hölkkä. Toisena tavoitteena on painonpudotus ja myödemmin painonhallinta. Ensimmäisenä tavoitteena on pudottaa painoa kymmenen kiloa. Kun tuo ensimmäinen kymppi on saatu pois, katsotaan paljonko vielä on pudotettavaa, vai alkaako olo tuntua omalta siinä kehossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti