Alkoholinkäyttö lapsiperheessä

Tämä on aihe, joka saattaa sohaista ampiaispesää.

Myös varmasti aihe, josta kirjoitettuja postauksia

saatetaan lähtä hiuksia veitsellä halkoen etsimään kohtia,

jotka voisi tahallaan ymmärtää väärin.

Kirjoitankin, kuten aina, 

omasta näkökulmastani,

omalla elämänkokemuksellani.

Melko usein törmää ajatteluun, ettei äiti tai iskä voi juoda yhtään alkoholiannosta lähestulkoon vauvavuoden aikana. Tai kaikkein kamalintahan on, jos alkoholia erehdytään nauttimaan lapsen läsnäollessa. Miksi? Minkälaista suhtautumista alkoholiin tällainen opettaa lapselle? Mielestäni äärimmäisyyksiin meneminen ei tässäkään asiassa palvele ketään.

Meidän perheessä on otettu sellainen linja, että lapsen läsnä- ja hereilläollessa voi juoda yhden tai kaksi. Tällä nyt ei luonnollisestikaan tarkoiteta sitä, että kaljat kiskaistaan kurkkuun niin nopeasti kuin se tarjouksessa olleesta Santtu-tölkistä tulee, vaan nautiskellen. Pääajatuksena on se, ettei kumpikaan humallu. Esimerkiksi juhannuksena emme kokeneet lainkaan ongelmaksi sitä, että kohotimme molemmat yhdessä muiden vieraiden kanssa tervetuliaismaljaa, jonka jälkeen vielä ruualla juotiin yhdet.

Itse toivoisin voivani opettaa lapsellemme alkoholin kohtuukäyttöä. Voi juoda lasillisen tai kaksi viiniä ruuan kanssa, tai vaikka ilman ruokaa, lopettaen siihen. Se, että äiti tai iskä ottaa yhden ei tarkoita, että ottaisi toisen, kolmannen ja lopulta kymmenennen. Monelle tuntuu olevan ongelma juuri juoda se pari, ottaa muutamat. Kontrolli yleensä pettää siinä vaiheessa, eikä osata sanoa ei. Itse haluaisin tämän opettaa Mötkikselle, oppien sen samalla itse. Ei minullekaan ollut nuoruudessani todellakaan itsestään selvää, että voin hyvin juoda kaksi ja lopettaa siihen. Ei todellakaan. Kuitenkin nyt viimeistään Mötkiksen synnyttyä olen siihen oppinut. Kahden saunasiiderin jälkeen ei ole tarvinnut könytä lähikauppaan hakemaan lisää.

Muisteltiin tässä vähän aikaa sitten Paavon kanssa, että milloinkahan olen ollut viimeksi humalassa. 5.12.2016 oltiin Kimmo Timosen paidan jäädytys juhlassa. Silloin join, mutten ollut mitenkään humalassa. Se on viimeisin kerta, kun olen juonut enemmän kuin yhden tai kaksi. Siitä on reilusti yli 1½ vuotta aikaa. Sinällään se ei haittaa minua yhtään, että aikaa on kulunut. Ei minulla ole ikävä humalanhakuista juomista. Ja hyvä niin.

Tämäkin on jälleen kerran yksi niistä monista asioista, jotka jokainen perhe tekee niin, kuin se omalle perheelle parhaiten sopii. Joku perhe ei hyväksy alkoholinkäyttöä laisinkaan lapsen läsnäollessa. Osa valitsee kultaisen keskitien, kuten me. Siitä toiseen ääripäähän viennistä en edes taida jatkaa. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, ettei humalanhakuinen juominen ja lapset sovi yhteen. Tai näin ainakin soisi olevan.

Sitten joskus, kun lapsivapaata yötä vietämme en usko,

että se meidän tapauksessamme tarkoittaa alkoholin huuruista iltaa.

Todennäköisesti se tarkoittaa katkeamatonta yöunta

ja toisen seurasta kaikessa rauhassa nauttimista.

Kohtuus kaikessa, pullo päivässä.