Kiinteiden aloitus

Tilasin Marjut Ollilan Simppeliä sormiruokailua kirjan ja viime lauantaina kävin sen postista noutamassa. Selasin kirjaa innoissani ja luin teoriaosuuden ilokseni huomaten, että kirja on kirjoitettu helppolukuiseksi ja selkokielisesti: myös väsynyt äiti-ihminen kykeni sitä lukemaan ja jopa ymmärtämään sitä. Kirjan lukeminen avasi paljon pohdituttanutta aihetta niin paljon, että seuraavana päivänä oltiin tositoimissa.

Meillä aloiteltiin kiinteät siis sunnuntaina 11.3.2018, kun Mötkis oli kahta päivää vaille 5 kuukautta vanha. Ensimmäisenä hän sai maisteltavaksi kurkun pehmeää keskustaa sormiruokaillen. Samana päivänä testiin pääsivät myös maissinaksut, joita Mötkis vaati lisää kuitenkaan saamatta.

Maanantaina maisteltiin taas kurkkua ja maissinaksua sekä uusina mukaan otettiin bataatti soseena sekä luumusose. Bataattia Mötkis sai ihan vain lusikallisen, mutta varmasti enemmänkin olisi maistunut. Luumua sen sijaan Mötkis sai useammankin lusikallisen. Hän maiskutti innoissaan suutaan aina seuraavaa satsia odotellessa.

Aika vauhikkaasti siis lähti tämä kiinteiden aloitus käyntiin. Toivottavasti mitään masuvaivoja ei ole tiedossa, vaikka tahti on ollut näin nopea. Äitinä oli itselle jotenkin tunteikasta ja herkistävää tarjota lapselleni jotain muutakin, kun pelkkää äidinmaitoa. Meidän pieni vauva on jo niin iso, että hän saa muutakin kun pelkkää tissiä ja muutkin pystyvät häntä jatkossa ruokkimaan, kuin minä. Sinällään vapauttavaa, mutta toisaalta niin haikeaa. Melko ristiriitaiset tunnelmat siis aiheesta.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että emme automaationa naksauttaneet sosepurkkia auki, heti kun 4 kuukautta Mötkikselle mittariin tuli. Emme myöskään jääneet sokeasti tuijottamaan kalenterissa kuukauden päästä siintävää puolta vuotta. Kuluneen kuukauden aikana Mötkis alkoi pyytää minun ja Paavon ruokaillessa pois sitteristä. Hän halusi syliin näkemään, mitä pöydässä tapahtuu ja oli selkeästi kiinnostunut ruuista ja juomista. Myös silmän ja käden yhteistyö oli sopivalla tasolla sormiruokailujen aloittamista ajatellen. Toimimme lapsentahtisesti hänen mielenkiintonsa mukaan unohtaen esimerkiksi juuri tuon 6 kuukauden täysimetyksen,josta hetkittäin haaveilin. Tuskin sillä sen kirkkaampaa sädekehää olisi voinut itselleen kiillottaa.

Tänäänhän Mötkis tosiaan on jo 5 kuukautta vanha.

Meillä on neuvola perjantaína,

jonka jälkeen kirjoittelen Mötkiksen

5-kuukautiskuulumiset.