Mitä vanhempainvapaan jälkeen?

Muutamassa kohtaa olenkin jo blogissa sivunnut sitä,

että mitä vanhempainvapaan päättymisen jälkeen tulee tapahtumaan.

Selkeyden takia kuitenkin kirjoittelen omana aiheenaan,

minkälaiset suunnitelmat meillä on vanhempainvapaan päätyttyä.

Heti raskauden alusta asti meille molemmille Paavon kanssa on ollut selvää se, että Mötkis ei tule menemään päivähoitoon kun vanhempainvapaa päättyy. Piste. Täytyy todeta, että on aivan ensiarvoisen tärkeää ja hienoa, että olemme asiasta täysin samoilla linjoilla. Asiasta ei siis tarvinnut keskustella kuin sen verran, että vanhempainvapaan jälkeenhän Mötkis jatkaa kotihoidossa minun kanssa, johon toinen totesi, että niin juuri.

Mitään päivämäärää ei ole lyöty lukkoon sen suhteen, milloin Mötkikselle tarvitaan päivähoitopaikka. Minullahan ei vakituista työsuhdetta ole, joten Mötkiksen hoidontarve alkaa vasta, kun minä saan töitä. Ja täytyy todeta, että ainakaan tällä hetkellä en juurikaan kaipaa töihin. Lisäksi koemme Mötkiksen lapsuuden olevan niin arvokasta ja ainutlaatuista aikaa, että haluan sen jakaa hänen kanssaan ollen kotona mahdollisimman pitkään. Työelämässä ehdin kyllä vielä raataa vuosikymmeniä sinne palattuani.

Koska meillä oli yhteinen linja ja ajatus heti aloimme suunnitella, miten sen mahdollistamme. Vanhempainpäivärahojen maksaminen päättyy meidän kohdallamme heinäkuussa, jonka jälkeen alkaa rullata kotihoidon tuki, joka ei erityisen päätä huimaava ole. Tulotason pudotessa siis melkoisesti, jotain puskuria täytyy olla paikkaamaan syntynyt vaje. Niinpä meidän perheessä alettiin säästämään heti raskauden alussa.

Toki olemme siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että meidän tulotasomme raskausaikana mahdollisti säästämisen. Säästämisen lisäksi asuntomme valmistuessa kuittasimme olemassa olevilla säästöillä kodin muutostöiden kustannukset sekä autokatospaikan, joten kukkaron nyörejä kiristeltiin välillä melkoisestikin. En kuitenkaan koe, etteikö raskausaikana olisi nautittu, tehty hankintoja Mötkistä varten ja niin pois päin. Me vain priorisoimme rahankäyttömme tilannettamme vastaavaksi. Lisäksi olemme molemmat tietyllä tapaa aikalailla nuukia rahankäyttäjiä ja olemme koko yhteisen taloutemme ajan ennemmin laittaneet vähän sukan varteen, kuin tuulettaneet kaikki rahamme taivaan tuuliin.

Nyt kun noita säästöjä on kerrytettynä, onkin täytynyt hivenen miettiä budjettia. Kuinka paljon meillä menee pelkkiin pakollisiin menoihin kuukaudessa, minkä verran Paavo tienaa, kuinka paljon tarvitsee käyttää säästöjä per kuukausi. Tämä yhtälö on vielä hieman auki, eikä varmasti mitään autenttista ja aukotonta vastausta tulekaan olemaan, ainakaan ennen kuin kotihoidon tuelle todella tipahdetaan. Veikkaan, että säästöistä käytettävän rahan määrä ei tule olemaan vakio, vaan se vaihtelee kuun menojen mukaan.

Tällä tarkoitan sitä, että joka kuukauden menoja ei pysty ennakkoon tietämään. Toki esimerkiksi lainojen kulut, yhtiövastikkeet sekä ruoka- ja polttoainekustannukset pysyvät joka kuukausi lähes vakiona. Kuitenkin eri kuukausina tipahtaa maksettavaksi X määrä erinäisiä muita kuluja: vakuutusmaksut, ajoneuvoverot, vesimaksut... Meillä esimerkiksi vakuutusmaksut on jaettu siten, että ne tulevat tasaisesti pitkin vuotta, parin kuukauden välein. Tämä mielestäni helpottaa talouden hallintaa, kun kerralla ei tule maksettavaksi koko vuoden vakuutusmaksuja. Toki silloin ne olisi kerralla kuitattuna koko vuoden osalta, mutta harvemmin juuri siinä hetkessä niihin haluaa sijoittaa useita satoja euroja.

Pääajatuksena meillä on, että pyrimme elämään Paavon palkalla ja kotihoidon tuella mahdollisimman pitkälle. Vasta kun tili alkaa olla nollissa, käytetään säästöjä. Emme siis aio vakiona siirtää jotakin määrää rahaa kuussa säästöistä käytettäväksi, vaan säästöihin kosketaan vasta, kun sille on oikeasti tarve. Uskon, että tällä saadaan minimoitua sekä säästöjen käyttö että turha ja ylimääräinen tuhlaaminen. Pakolliset menot on joka kuukausi tottakai hoidettava, mutta kukkaron nyörejä voi kiristää miettiessä esimerkiksi syödäänkö viikonloppuna ravintolassa vai tehdäänkö kotona hyvää ruokaa.

Tähän asti Mötkiksen syntymän jälkeen olemme tallettaneet lapsilisät erilliselle säästötilille. Veikkaan, että tämä tulee muuttumaan siinä vaiheessa, kun kotihoidon tuen aika koittaa. En oikein näe järkeä siinä, että säästetään toiselle tilille ja eletään toisista säästöistä. Lapsilisiä kerkeää kuitenkin isompia hankintoja varten säästää vielä vuosia siinä vaiheessa, kun itsekin palaan työelämään. Toki kuten jo aiemmin mainitsin, aiomme elää mahdollisimman vähän säästöjä käyttäen. Tämä siis tarkoittaa myös sitä, ettei lapsilisiä käytetä, ellei ole pakko. Näkisin niiden käytön kuitenkin ensisijaisempana, kuin säästöihin koskemisen.

Alustavana suunnitelmana siis on, että olen kotona ainakin syksyyn 2019 asti. Tuolloin Mötkis olisi vähän vaille kaksi vuotias ja olisi Paavon vuoro jäädä pitämään isyysvapaat. Toinen vaihtoehto on, että olen kotona syksyyn 2020 asti, jonka jälkeen Paavo pitää isyysvapaat. Realiteetit ja reunaehdot tulevat muodostumaan sen mukaan, kuinka paljon säästöjä todella tarvitsee käyttää per kuukausi ja missä vaiheessa työllistyn.

Jos vielä kotona olemisen jälkeen palaan takaisin varhaiskasvatuksen pariin, niin parhaimmat työllistymismahdollisuudet ajoittuvat elokuuhun. Kuitenkin haaveena minulla olisi ainakin kokeilla jotain muutakin, kuin lastentarhanopettajan työtä töihin palatessani. Tältä osin siis mitään päivämäärää tai edes kuukautta ei voi vielä tässä vaiheessa merkata kalenteriin Mötkiksen päivähoidontarpeen suhteen. Tältä osin siis mennään aikalailla tilanteen mukaan.