Liikkuva vauva ja kodin turvallisuus

Nyt kun Mötkis lähti liikkeelle on kodin lapsiturvallisuutta täytynyt miettiä aivan uusin silmin. Meidän asuntohan on kaksitasoinen ja tasojen välillä on neljän askelman portaat. Alemmassa tasossa on olohuone, keittiö, ruokailutila, kodinhoitohuone sekä kylpyhuone ja sauna. Ylemmässä tasossa makuuhuoneet, wc ja eteinen.

Huoneiden jakautuessa kerroksien välillä kuten meillä, on sinällään helppo rajata lapsen oleskelua. Meillä siis pääsääntöisesti leikitään ja touhutaan alemassa tasossa ja ylemmässä vain nukutaan. Nyt kun Mötkis liikkuu vielä ryömien, on kaksitasoinen asunto vielä helppo. Kuitenkin kun hän lähtee konttaamaan yltää hän jo hyvinkin ensimmäiselle askelmalle ja siitä ylöspäin mahdollisesti. Toki hän nytkin ylettää ensimmäistä askelmaa taputtelemaan, mutta ei sinne vielä pääse kiipeämään.

Jokainen perhehän itse määrittää sen, miten paljon vauvan liikkumista haluaa rajata ja mitkä kokee niiksi kodin vaarapaikoiksi. Me olemme ainakin toistaiseksi päätyneet sellaiseen ratkaisuun, ettei olohuoneessa, keittiössä ja ruokailutilassa ole lattiatasossa mitään sellaista, mikä ei saisi päätyä Mötkiksen käsiin. Pistorasioihin haluan laittaa tulpat, koska ne ovat mielestäni aika ilmeinen riski turvallisuudelle. Muuten mitään nurkkia ja kulmia ei aleta vuoraamaan.

Tottakai perustavanlaatuiset vaaranpaikat pyrittiin jo muuton yhteydessä keittiön osalta huomioimaan. Veitset on sijoitettu ylälaatikoihin, pesuaineet ovat yläkaapeissa ja niin pois päin. Yksi asia, mikä keittiön turvallisuudessa kiinnitti huomioni kaverini taaperon seikkaillessa meillä, oli ruokapöydän tuolien kaatuminen. Tuolit ovat todella kevyet ja siksi äärettömän herkät kaatumaan. Sinällään lohdullista on, että jos lapsi kaatuu pitäen tukea tuolin selkänojasta, ei hänen päälleen kaadu painavaa tuolia. Tuskin siis ollaan tuoleja vaihtamassa siksi, että kaatuvat herkästi.

Meidän kasvatusfilosofia on sellainen, että tekemällä oppii ja vahingoista viisastuu. Tottakai jos aivan jatkuvalla syötöllä Mötkis kolhii ja satuttaa itseään johonkin niin tottakai täytyy miettiä, että olisiko tarve juuri esimerkiksi joku kulma suojata. Kuitenkaan liikaan pumpuliinkaan ei voi lasta vuorata, vaan juuri kokeilemalla hän saa oppia. Juuri tästä syystä emme myöskään aio hankkia Mötkikselle konttauskypärää.

Näkymä sohvalta

Tuo kahden tason välinen portaikko on sellainen, josta monet ovat jo kyselleet aiommeko siihen esimerkiksi lapsiporttia laittaa. Ainakin tällä hetkellä meidän ajatus on, ettemme aio siihen kiinteää porttia laittaa. Yksi vaihtoehto, minkä portaikon yläpäähän voisi laittaa, on kompostikehikon verkkolevy. Portaikon alapäähän taas voi tarpeen mukaan laittaa vaikka äitiyspakkauksen pahvilaatikon esteeksi [hidasteeksi].

Yksi niinkin pinnallinen syy lapsiportin kiinnittämättä jättämiselle on se, ettemme haluaisi välttämättä rei'ittää uusia seiniä. Tottakai jos portille todellinen tarve muodostuu ja Mötkiksen turvallisuus on päivittäin vaarassa noiden portaiden kanssa niin sellainen hankitaan ja paikalleen kiinnitetään riippumatta siitä, kuinka rumat jäljet se jättää. Lähtökohtaisesti kuitenkin pyrimme olemaan ilman. Tämäkin on sellainen asia, mitä ei voi oikein etukäteen tietää ,vaan käytäntö sen sitten näyttää, kun Mötkis saa jalat alleen.

Ylemmän tason osalta yhden turvallisuusnäkökulman tuo eteiseen kengissä kantautuvat roskat ja pikkukivet. Pahimmillaan edellä mainitut voivat aiheuttaa tukehtumisen, joten siltä osin myös siisteyden osalta panostettavaa löytyy. Vaikka meillä on koira, josta kohtuullisen paljon karvaa lähtee, meillä imuroidaan aivan liian harvoin. Kaksi kertaa viikkoon imurointi pitää tilanteen siedettävänä ja kerta on aivan liian vähän. Täytyisi siis varmaan alkaa imuroimaan kolmesti viikkoon. Tottakai joka kerta ei tarvitsisi olla niin perusteellinen, vaan kaksi kertaa voisi imuroida niin sanotusti suuret linjat, lähinnä alakerran ja eteisen ja kolmannella kerralla koko asunnon läpi.

Lisäksi ylemmässä tasossa ainakin tällä hetkellä erilaiset sähkölaitteet, lähinnä johdot, ovat aivan liian helposti vauvan saatavissa. Tabletin laturinjohto lepää lattialla ja eteisen pikkuvalon johto roikkuu vauvan tasolla... Niin pitkään, kun Mötkis ei leiki omassa huoneessaan, vaan leikit ja touhut sijoittuvat lähinnä olohuoneeseen, tilanne saa olla vähän sieltä tänne päin. Kuitenkin pikkuhiljaa täytyy alkaa myös ylemmän tason turvallisuuteen kiinnittää enemmän huomiota.

Myös yksi huomionarvoinen seikka liikkeelle lähtemisen myötä on pinnasängyn turvallisuus. Nythän meillä vielä pinnasängyn pohja on ylimmässä tasossa, mutta kohtapuoliin sen laskeminen tulee ajankohtaiseksi. Nyt kun konttausasentoa harjoitellaan ahkerasti pitkin päivää, saattaa harjoitukset joku kerta jatkua sängyssä ja silloin pahimmassa tapauksessa Mötkis tippuu pinnasängystä noustessaan reunaa vasten.

Kuten aikaisemmin kirjoitin,

ei lasta voi vuorata pumpuliin ja vahingoista viisastuu.

On siis annettava lapsen itse kokea ja tehdä,

jotta hän voi oppia mitä mistäkin tapahtuu.

Tottakai aikuisen tehtävä ja ennenkaikkea vastuu

on huolehtia lapsen turvallisuudesta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kohtuus kaikessa.

Vahinkojen sattuessa aikuisen reaktiolla on keskeinen rooli siinä,

millaiseksi lapsen reaktio muodostuu.

Jos aikuinen hätääntyy ja panikoituu,

se todennäköisesti tarttuu lapseen.

Vahinkojen sattuessa onkin tärkeä muistaa,

että myös niissä tilanteissa lapsi peilaa aikuisen tunteita.

Kuten muutenkin päivittäisissä askareissa.