Kiinteiden aloitus pohdituttaa

Vaikka Mötkis saavuttikin sen maagisen neljän kuukauden rajapyykin, että kiinteitä saisi alkaa antaa, jo muutama viikko sitten, ei meillä ole aikomuksena kiirehtiä kiinteiden aloituksen kanssa. Edellisestä neuvolasta Mötkis oli tosiaan kasvanut melkein kilon himpun reilussa kuukaudessa, pissa- ja kakkavaippoja tulee päivässä riittävät määrät ja Mötkis on pääosin tyytyväinen ja virkeä, joten mitään painetta aloittaa kiinteitä ei vielä onneksi ole.

Kuitenkin kiinteiden aloitus jo mietityttää. Mitä annetaan ensimmäisenä, syödäänkö kaupan soseita vai teenkö itse, sormiruokaillaanko vai syödäänkö myös soseita, missä iässä aloitetaan, toisiko kiinteät helpotusta tiheään ruokailurytmiin... Kysymyksiä on oikeastaan loputtomiin, niin kuin varmaan jokaisella, joka vauvan kanssa alkaa kiinteisiin tutustumaan.

Neljäkuukautisneuvolassa kiinteiden aloitusta sivuttiin. Minulta kysyttiin, miten olen ajatellut tehdä aloittamisen suhteen. Kerroin, että toiveena olisi jatkaa täysimetyksellä vielä ainakin kuukausi ja alkaa tutustumaan kiinteisiin viiden kuukauden iässä. Mötkiksen kasvu huomioon ottaen ajatusta pidettiin hyvänä, eikä kiinteiden aloitukseen alettu painostaa. Sain mukaani Kuopion kaupungin ravitsemussuunnittelun oppaan Makumatka maidosta perheen yhteisten aterioiden ääreen: Alle 1-vuotiaan ruokailu, josta löytyikin ihan kohtuudella tietoa kiinteiden aloituksesta ja eri ikävaiheissa tarjottavista ruoka-aineista.

Haluaisin odottaa valmiuksia sormiruokailuun ja jos kaikki valmiudet eivät vielä täyty viiden kuukauden iässä, aloitamme todennäköisesti itsetehdyillä soseilla, siirtyen myöhemmin sormiruokailuun. Kuitenkin ehdottomana pidän syöttötuolissa istumista, sillä sitteriin en tukehtumisvaaran vuoksi halua lastani syöttää eikä sylissä syöttäminen ole mielestäni erityisen käytännöllinen tai helppo vaihtoehto yksin kotona ollessa.

Erityisesti tällä hetkellä mietityttää tuo, olisiko kiinteiden aloituksesta apua ajoittain melko tiheäänkin rinnalla olemiseen. Kuitenkin viljat saa ottaa kuvioihin vasta viiden kuukauden iässä, joten siltä osin sinne odottaminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Toki ennen kuin viljoja aletaan tarjoamaan, täytyy käydä läpi perinteiset kasvikset ja hedelmät, joten heti ensimmäisenä en aio kaurapuuroa olla Mötkiksen suuhun lykkäämässä.

Vastapainona voi kuitenkin saada roppakaupalla mahavaivoja ja päänvaivaa arpoessa, että onkohan tämä nyt allergiaa vai jotakin muuta. Yöt voivat muuttua entistä huonommiksi, kun kipeää mahaa kitistään ja ollaan sen takia levottomia. Lisäksi tällä väsymyksen asteella varustettu äiti ei ehken ole se paras mahdollinen arvioimaan juuri jonkun ruoka-aineen sopivuutta ja miettimään seuraavana tutustumislistalla olevaa ruokaa.

Nyt kun vielä mennään pelkällä tissillä, on esimerkiksi kotoa lähteminen helppoa. Ei tarvitse miettiä, pitääkö Mötkikselle ottaa joku ruoka mukaan, tissit kun aina kulkee näppärästi mukana. Kiinteiden tultua mukaan täytyy päivää alkaa rytmittämään ateriarytmin ympärille, mikä ei sinällään tällä hetkellä tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta, vaikka melko säännöllinen päivärytmi meillä jo onkin.

Tällaista jahkailuahan tämä on. Varmaan jokaisessa perheessä käydään samaa puntarointia. Mietitään, mikä olisi se pienin paha. Meillä Mötkiksen maha on ensiviikkojen jälkeen kestänyt käytännössä mitä vaan, mitä itse syön. Ajoittain Mötkiksellä on pidempiä kakkausvälejä ja se näkyy hänen käytöksessään itkuisuutena ja sellaisena herkillä olemisena. Sinällään hivenen jännittää, miten kiinteiden aloitus tulee vaikuttamaan tuohon vatsan toimintaan, kun monesti tuotokset alkavat kiinteytyä kiinteiden aloituksen myötä, kuten loogisesti voi päätellä. Jos tälläkin hetkellä pelkkä äidinmaito aiheuttaa välillä kovaa mahaa, niin mitä on edessä kiinteiden aloittamisen jälkeen. Toki silloin vatsaa pehmittämään voi käyttää esimerkiksi luumua ja kuituja.