Miten koirat todellisuudessa suhtautuivat vauvaan

Heti alusta asti koirat ovat suhtautuneet Mötkikseen juuri oikealla tavalla. Sairaalasta kotiuduttua koirat nuuhkivat ja tutkivat Mötkistä tarkkaan, jättäen hänet kuitenkin rauhaan heti kun käskettiin. Molemmat saattoivat käydä seisomassa sohvan reunaa vasten ja nuuhkutella vauvantuoksua innoissaan, kuitenkin pian väistyen muualle.

9 päivän ikäinen nuuhkuteltava

Nyt kuitenkin niin sanotusti pölyn laskeuduttua reilun neljän kuukauden jälkeen koirien käytöksiä verratessa on havaittavissa aivan selvä ero.

Useimpina päivinä Vallu pitää etäisyyttä Mötkikseen paljonkin. Vallu saattaa tulla käymään olohuoneessa, jos minäkin olen lattialla Mötkiksen kanssa, mutta ison osan päivistä hän viettää Mötkiksen huoneen nurkassa rahilla makoillen. Vallun käytös harmittaakin minua hivenen, ei hänen tarvitsisi eristäytyä muusta laumasta. Kuitenkin onneksi Vallu hakeutuu aina halutessaan rapsutuksilla ja tilanteen salliessa niitä saakin. Vallun suhtautuminen vauvaan voi toki johtua hänen aiemmasta perheestään, jossa oli pieniä lapsia.
 
Helmi taas on Vallun vastakohta. Hän on paljon enemmän kiinnostunut Mötkiksestä ja siitä, mitä me puuhaamme. Tällä on kuitenkin myös varjopuoli. Mötkiksen synnyttyä Helmin jonkun asteiset äidin vaistot heräsivät ja jos Mötkis itkee, Helmi alkaa ulista ja volista onnettomana. Pahimpina väsypäivinä minulla menee hermo Helmin käytökseen täysin ja lasken hänet pihalle, jos Mötkiksellä on esimerkiksi mahavaivaa tai hän on muuten selvästi itkuisempi kuin yleensä.

On ollut arkea helpottavaa, että koiriin voi luottaa Mötkiksen kanssa. Ei tietenkään ikinä pidä mihinkään lemmikkiin täysin luottaa ja jättää valvomatta lapsen kanssa. Kuitenkin tähän asti tilanne vaikuttaa hyvältä, eikä mitään erikoisjärjestelyjä tarvitse tehdä esimerkiksi Mötkiksen ollessa lattialla. Tottakai sillon saa olla tarkkana, ettei koirat vahingossa kävele päältä tai muuta vastaavaa. Kuitenkin molempien koirien perusluonne on niin hyvä, ettei tarvitse miettiä esimerkiksi voivatko olla samassa tilassa.

Tilanne voi tietenkin jonkun verran muuttua siinä vaiheessa, kun Mötkis alkaa liikkua. Tuolloin täytyy olla tarkkana seuraamassa koirien suhtautumista ja seurata, ettei Mötkiskään käsittele koiria liian kovakouraisesti. Vaikka se, että asuntomme on kahdessa tasossa osittain lisää Mötkiksen liikkumisen valvomisen määrää, on se kuitenkin helpottava siltä osin, että koirat pääsevät helposti toiseen tasoon karkuun innokasta mittarimatoa.

Onneksi siis koirista luopumista ei ole tarvinnut heidän Mötkikseen suhtautumisensa takia miettiä. Kuitenkin hetkittäin tulee toki niitä aikoja, kun miettii, että mitä koirien elämä tällä hetkellä on ja olisiko niiden parempi jossain toisessa perheessä. Koirat jäävät väkisin tällä hetkellä melko vähälle huomiolle ja välillä liikunnan määrä on aivan olematonta, mutta jospa se tästä kevättä kohti alkaisi helpottaa, kun Mötkiskin kasvaa ja aikaa muuhunkin kun hänestä ja kodista huolehtimiseen ehkä vapautuu enemmän. Ei tekisi pahaa sen enempää koirille, kuin itsellekään, jos tosiaan muustakin ehtisi huolehtia. Onneksi nämä ovat kuitenkin aina vain vaiheita, eikä loppuelämä tule olemaan tällaista, vaan päivä päivältä elämä muotoutuu erilaiseksi, uudeksi arjeksi.