Baby showerit ja neuvolakuulumiset 27.9.2017

Tänään napsahti täyteen 37+0 ja raskaus on nyt täysiaikainen. Juuri sopivasti täysiaikaisuuden kynnyksellä eilen sain viettää ihanan illan baby showereideni merkeissä yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Sai taas todeta kuinka ihania ihmisiä ympärillämme onkaan ja kuinka Mötkiksellä tulee olemaan paljon välittäviä ihmisiä hänen elämässään. Baby showerit olivat juuri sellaiset, kuin olin toivonut: minulle tärkeät ihmiset kokoontuneena yhteen hyvän ruuan ja höpöttelyn äärelle.

Saimme valtavan vauvatarvikkeilla höystetyn vaippakakun lisäksi Pentikin pupun sekä norsun, pikkusukkia, tuttipullon sekä kahdet villasukat Mötkiksen tulevilta kummeilta. Lisäksi sain lahjakortin hierontaan, mikä oli mielestäni aivan ihana lahja. Pääsen rentoutumaan vauva-arjen keskellä ja saan omaa aikaa. Ihaninta illassa oli saada nähdä vielä raskausaikana itselle rakkaita ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa, sekä todellakin huomata, kuinka onnekkaita olemmekaan.

Täysiaikaista raskautta kävin myös "juhlistamassa" neuvolassa tekemässä synnytyssuunnitelma sekä normaalit mittaukset. Käynnin alussa kävimme läpi perinteisesti kuulumisia, sekä edellisen viikon äitipolikäynnin. Painon osalta pientä nousua on turvotuksien muodossa tapahtunut, muttei edelleenkään mitään hälyttävää tai suurta. Raskauden alusta painoa on tähän mennessä tullut lisää himpun vajaa viisi kiloa, eli erittäin maltillisesti edelleen. Turvotusta tosiaan on jonkun verran, mutta edelleen olen esimerkiski pystynyt käyttämään sormuksia. Pian kuitenkin niistä on todennäköisesti luovuttava, ettei käy siten, että herään jonakin aamuna umpiturvoksissa eivätkä sormukset enää yksinkertaisesti lähde sormesta.

Verenpaine oli 124/79, virtsa puhdas ja kohdunpohjan korkeus 34,5 cm. Tuo sf-mitta kulkee keski- ja yläkäyrän välillä, kuten oikeastaan koko raskauden ajan. Terkkari tunnusteli pään olevan edelleen alaspäin, kuten itsekin tiesin asian olevan. Lisäksi hän tunnusteli lapsiveden määrää, joka äitipolikäynnillä oli ollut hivenen vähäinen todeten, että ainakin käsikopelolla vettä tuntuu olevan normaalimäärä. Sykkeiksi saatiin 140-145 pitkän metsästyksen jälkeen: Mötkis siis menee edelleen dopplerin anturia karkuun vaikka tila alkaakin käydä ahtaaksi.

Synnytyssuunnitelmaan kirjattiin toiveeni mahdollisimman lääkkeettömästä ja luonnonmukaisesta synnytyksestä sekä tavoitteena oleva täysimetys, johon toivon ohjausta heti synnärillä. Kirjattiin edelliset keskenmenot sekä niiden mahdollinen näkyminen minun herkistymisessä synnytyksen aikana, jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Uskon pysyväni synnytyksen henkisesti muuten melko hyvin kasassa, mutta jos Mötkiksen voinnissa tapahtuu jotain, niin todennäköisesti joudun täysin shokkiin ja tuossa vaiheessa tarvitsen hoitohenkilökunnan tukea ja todenmukaista kerrontaa siitä, missä mennään. Neuvolassa tehdyn synnytyssuunnitelman lisäksi olen itse kirjannut PikkuHaikaraan pitkän kirjauksen synnytystoiveistani sekä otan siitä tiivistelmän ja paperisen version mukaan synnytykseen lähtiessämme.

Näiden jälkeen puhuttiin terkkarin kanssa vielä siitä, että kannattaa pyrkiä elämään nämä viimeiset viikot mahdollisimman normaalia elämää eikä jäädä vain odottelemaan merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Kerroin terkkarille siitä, ettei minulla ole tällä hetkellä mikään kiire synnyttämään. Suurimmat vaivat tällä hetkellä ovat liitoskivut ja niiden takia huonosti nukutut yöt, muttei mitään sellaista, minkä takia olisin alkamassa häätää Mötkistä pois yksiöstään. Sanoinkin terkkarille, että voisin olla tässä tilassa vielä vaikka kuinka kauan ja vain hautoa Mötkistä. Vaikka kovin malttamattomina häntä jo odotamme, on kuitenkin Mötkiksen etu kasvaa vielä masun suojissa.

37+0

Illalla oltiin vielä Paavon kanssa Kuopion ensi- ja turvakotiyhdistyksen perhevalmennuksessa. Käsiteltävinä aiheina oli miksi mieli herkistyy ja miten vauva nukkuu. Vetäjät olivat aivan ihania ja tuli kyllä sellainen fiilis, että jos jotain kysyttävää tulee niin heihin voi olla yhteydessä. Todella paljon tuli hyvää tietoa molemmista aiheista ja todellakin kynnys olla esimerkiksi baby blues työntekijään tarpeen tullen yhteydessä hävisi täysin, kun hänet kohtasi perhevalmennuksessa. Lisäksi oli ihana huomata, kuinka monet odottajat tulivat kyseiseen perhevalmennukseen yhdessä puolisoidensa kanssa. Kuitenkin lähipiiri on varmasti monesti se ensimmäinen äidin ohella, joka huomaa mahdollisen alavireisyyden ja masennuksen. Siksi on mielestäni tärkeää, että puoliso osaa tunnistaa esimerkiksi juuri synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnusomaiset piirteet ja tietää, mistä hakea apua tilanteeseen.

Nyt tosiaan kun viikot raskaudesta alkavat käydä vähiin, on aika panostaa vielä oikein erityisen paljon parisuhteeseen: istua yhdessä pöydän ääreen ja keskustella asioista, painautua toisen kainaloon sohvalla ja yöllä hakeutua lusikkaan. Olla läsnä toista varten. Viimeisten viikkojen aikana on tavoitteena käyttää asuntolainan ottamisen yhteydessä saadut korruptio elokuvaliput ja nautiskella arkisista hetkistä kahden <3