Täytyy antaa kaikkensa, jos haluu kylpee onnessa.
Tämä on aihe, mitä olen melko vähän kenenkään kanssa käsitellyt. Aiheen käsittelemisestä on tehnyt haastavaa se, että herkistyn joka kerta siitä puhuessani enkä oikein mitenkään järkevästi osaa aihetta lähestyä. Neuvolassa asiasta puhuttiin aikaisemman terkkarin kanssa lähes joka käynnillä, mutta uuden terkkarin luona käydessäni en ole saanut asiaa tarkemmin avattua.
Vaikka kuluva raskaus on sujunut todella hyvin, jäytää menettämisen pelko ajoittain mieltä. Huoli Mötkiksen hyvinvoinnista herää todella herkästi eikä huoli poistu helpolla. Kun jouduin käymään naisten akuutissa Mötkiksen liikkeiden vähäisyyden takia, olivat tuntemukseni erittäin synkät ja osaston ovista sisään kävellessä pelkäsin suunnattoman paljon. Pelkäsin kuulevani vauvan kuolleen kohtuuni ja joutuvani synnyttämään hänet kuolleena, kuten edellisen keskenmenon kohdalla. Nyt vain viikkoja olisi ollut tuplasti enemmän, joten vauva olisi ollut jo kohtuullisen iso ja vauvan näköinen. Onneksi kuitenkin pelkoni osoittautuivat turhiksi.
Aikaisempien keskenmenojen takia koen syyllisyyttä valittaessani raskausoireista tai kivuista. Tuntuu, että minun tulisi vain olla kiitollinen jokaisesta hetkestä riippumatta siitä, kuinka paljon minuun koskee tai miten pahalta tuntuu. Raskaus on ollut tähän astisen elämäni ihaninta aikaa monella tavalla, mutta on siihen liittynyt myös varjopuolia juuri esimerkiksi noiden kipujen sekä pelkojen muodossa. Kuitenkaan niistä puhuminen ja varsinkaan valittaminen eivät tunnu sopivalta.
Menettämisen pelon vuoksi olen itse ajoittain sekä lähipiirini on ollut huolissaan jaksamisestani synnytyksen jälkeen. Miten mieleni tulee reagoimaan hormoonimuutoksiin ja uuteen elämäntilanteeseen. Sairastunko synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai järkkyykö psyykeni muuten. Nämä ovat asioita, joihin ei vastausta ole etukäteen olemassa, mutta toivon, että osaan tarvittaessa hakea apua itselleni. Jos en itse osaa, niin toivon lähipiirini minua siinä auttavan.
Minulla on tapana monta kertaa päivässä esimerkiksi nukkumaan mennessäni tai sohvalla telkkaria katsellessa liikkeita tuntiessani pysähtyä asian äärelle. Nostan paidan pois mahan päältä rajoittamasta liikkeiden näkemistä ja katselen mahaa, hiljaa hymyillen. Laitan käden kohtaan, jossa liikkeitä tunnen ja näin kerron Mötkikselle huomaavani hänet. Silittelen mahaa ja hakeudun asentoihin, joissa tunnen liikkeet parhaiten. Nämä on minulle itselle ollut todella merkityksellisiä hetkiä. Silloin tiedän, että Mötkiksellä on kaikki hyvin, hän liikkuu aktiivisesti. Lisäksi noina hetkinä erityisesti luon suhdetta tähän syntymättömään lapseen, johon toivottavasti pääsemme tutustumaan syksyn pimentyessä perinpohjaisesti.
Mul on taskus pari unelmaa, mutta matkalla myös pari muuttujaa.
Juuri kun on kaikki kaunista, joku vetää maton mun alta.
Elämäs kaks vaihtoehtoa, taistele tai kaadu taistellessa.
Luovuttaa ei löydy sanakirjasta, jonka pienenä sain faijalta.
Täytyy antaa kaikkensa, jos haluu kylpee onnessa.
Taivas ei oo rajana, tanssin avaruudessa.
Vaik kaikki loppuis huomenna, mä omenapuun istutan.
Taivas ei oo rajana, tanssin avaruudessa.
Mikko Harju - Taivas ei oo rajana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti