Neuvolakuulumiset 11.9.2017

Eilen oli neuvolakäynti viikkoja ollessa kasassa 34+5. Meillähän Mötkiksen kanssa menee muuten tällä hetkellä varsin mukavasti, mitä nyt yöt alkaa olla rikkonaisia. Hyvää asentoa ei löydy, lonkat kipeytyy kyljellään nukkuessa ja kylkeä kääntäessä liitoskivut ovat melko riipiviä. Lisäksi öitä on nyt verottanut menkkajomotukset. Maha kovettelee pitkin päivää, mutta kuitenkaan kipeästi ei supistele. Ajoittain kohdunsuulla tuntuu juilintaa ja viiltämistä, ilmeisesti sukkapuikkosupistuksia.

Terkkari suoritti taas tavanomaiset mittaukset. Painoa edelliseen neuvolaan verraten 600g lisää, eli edelleen ensimmäisestä neuvolasta alle 3 kiloa kerättynä ja hyvä näin. Verenpaine 113/89. Alapaine on lähtenyt hivenen kiipeämään, joten sitä mittailen nyt kotona parin päivän välein. Lisäksi minua on nyt hieman mietityttänyt mahdollinen turvotus. Nesteitä ei ole varsinaisesti alkanut kertyä käsiin tai jalkoihin, mutta tuntuu, että on semmonen yleisturvonnut olo. Seurailen nyt siis vointia tarkastikin raskausmyrkytyksen varalta. Hemoglobiinia ei mitattu ollenkaan tällä kerralla.

Verensokerit terkkari tarkisti vihkosta ja totesi niiden olevan edelleen täysin kunnossa. Hivenen minulla on alkanut aterioiden jälkeiset sokerit nousemaan, mutta kirkkaasti ne ovat vielä raja-arvojen puitteissa. Lähinnä nousun huomaa esimerkiksi jos on syönyt mysliä, mikä nyt luonnollisestikin on melkoinen sokeripommi. Sokerin sieto alkaa siis hieman heikentyä, mutta ei kuitenkaan mitenkään radikaalisti tai niin, että siitä pitäisi olla huolissaan. Lisäksi ruokavaliomuutoksia on vara tehdä vielä paljon ja vaihtaa välipalana esimerkiksi juuri tuo mysli johonkin muuhun, vaikka ruisleipään.

Tutkimuspöydällä otettiin taas sf-mitta. Edellisellä käynnillä mitta oli 29,5cm ja nyt 32cm. Keskikäyrän tuntumaan mitta taas asettui ja käyrä nousee tasaisesti. Terkkari tunnusteli Mötkiksen tarjontaa ja käsikopelolla veikkaus on, että edelleen pää alaspäin hän viihtyy. Samaa mieltä olen itsekin, sillä napakimmat liikkeet tuntuvat nimenomaan kyljissä. Taas kerran sydänääniä kuunnellessä Mötkis pakeni (edelleenkin) anturin alta ja pitkän aikaa terkkari sai etsiä, että sai äänet kuulumaan terävästi. Sykkeet olivat keskimäärin 155 Mötkiksen myllätessä vähän väliä.

Tämän jälkeen keskusteltiin imetyksestä. Toiveena ja tavoitteenahan minulla on täysimetys, joten jonkun verran imetysasioista on tullut otettua jo itsenäisestikin selvää. Käytiin kuitenkin terkkarin kanssa vielä imuotetta, imetysasentoja sekä imetyksen turvamerkkejä läpi. Oli huojentavaa kuulla, että KYSillä pyrkiivät panostamaan mahdollisimman paljon imetyksen onnistumiseen ensipäivinä ja ohjausta on saatavilla runsaasti. Lisäksi mikäli neuvolasta ei saisi tarpeeksi apua ja neuvoja imetykseen, on KYSillä vielä erillinen imetyspoli, jossa voi käydä saamassa ohjausta imetyksen ollessa ongelmallista.

Seuraavan kerran Mötkiksen kuulumisia päästään kurkkaamaan viikon päästä äitipolilla ja seuraava neuvola varattiin kahden viikon päähän. Niin ne vaan alkaa viikot vähentyä ja synnytys lähestyy kovaa vauhtia. Nyt ei ole enää pitkä aika siihen, että saamme viimein Mötkiksen syliin ja pääsemme häneen tutustumaan. Eletään jänniä aikoja.

34+5