Synnytystoiveeni

Nyt kun raskaus on täysiaikainen ajattelin olevan sopiva aika julkaista

pitkään luonnoksissa ollut postaus synnytystoiveistani.

Lisäksi ilmassa alkaa pikkuhiljaa olla lähdön tunnelmaa kipeiden supistusten

ja limatulpan irtoamisen merkeissä.

Kyseessä on siis todellakin toiveet,

käytäntö saattaa osoittautua täysin erilaiseksi.

Alusta asti, kun synnytystä olen kohdallani miettinyt, olen ajatellut haluavani mahdollisimman lääkkeettömän, luonnonmukaisen synnytyksen, johon puututtaisiin mahdollisimman vähän. Saisin synnytyksessä ohjausta tarpeen mukaan enkä kokisi olevani yksin, vaan kätilö olisi tukena ja neuvomassa. Toiveenani on, että mahdollisista toimenpiteistä keskustellaan joko minun tai Paavon kanssa, tai molempien mikäli se on mahdollista.

Ennen synnytystä minulla on tavoitteena pysyä kotona niin pitkään, kuin kivut ja vointi sen sallivat. Koen sairaalaympäristön ahdistavaksi ja edellinen kokemus sairaalassa vietetystä yöstä on se, kun jouduin keskenmenon jälkeisten komplikaatioiden vuoksi seurattavaksi yöksi naisten akuuttikeskukseen. Kotona ollessani pystyn varmasti olemaan rauhallisempi ja rentoutumaan paremmin, mikä taas edistää synnytystä. Lisäksi meillä on vain noin 15 minuutin ajomatka KYS:lle, joten nopeastikin sairaalaan päästään kun aika on.

Jos synnytys täytyy käynnistää, toivon, ettei Cytotecejä käytetä. Niitä käytettiin keskenmenon hoidossa ja supistukset olivat tuolloin todella kivuliaita. Nyt kuitenkin kyseessä on huomattavasti isomman lapsen synnyttäminen, joten en koe Cytotecejä kohdallani oikeaksi käynnistysmenetelmäksi. Haluaisin ennemmin kokeilla luonnonmukaisia käynnistysmenetelmiä mahdollisimman pitkään.

Toivon synnytysrauhaa, himmeää valaistusta, omaa musiikkia sekä kiireettömän ilmapiirin. Haluan liikkua mahdollisimman vapaasti synnytyksen aikana ja toivon, että kätilö myös tässä kannustaa. Avautusmisvaiheen apuvälineinä haluaisin kokeilla liikkumisen lisäksi jumppapalloa sekä ammetta tai suihkua.

Ensisijaisina kivunlievitysmenetelminä haluan käyttää lääkkeettömiä keinoja: ammetta, suihkua, hierontaa, rentoutumista, hengitysmenetelmiä, kuuma- ja kylmähoitoja sekä TENSiä. Toiveenani on, että puolisoani ohjataan aktiiviseen rooliin tarpeen mukaan. Jos koen tarvitsevani lääkkeellistä kivunlievitystä haluaisin aloittaa ilokaasulla. Sen ollessa riittämätön, seuraavana vaihtoehtona olisi pudentaalipuudutus, jonka jälkeen selkäydinpuudutteet.

Haluan kokeilla vaihtoehtoisia ponnistusasentoja puoli-istuvan sijaan ja pyrkiä löytämään keholleni sopivan asennon ponnistaa. Vaihtoehtoisiksi asennoiksi olen ajatellut kylkimakuullaan olemista sekä kyykkyä. Tärkeintä olisi kuitenkin löytää luonnollisen tuntuinen asento sekä saada vaihtaa asentoa tarpeen mukaan.

Kuten varmasti jokaisella, myös minulla on toiveena välttää välilihan repeytymät ja haluankin, että välilihaa tuetaan mahdollisimman paljon repeytymien välttämiseksi. Haluan, että minua ohjataan ponnistusvaiheessa hellittämään ponnistamista tarpeen mukaan, jotta väliliha kerkeää venyä tarpeeksi. Toivon, että episiotomialta vältytään, mutta koen sen kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi, kuin hallitsemattoman repeytymisen.

Mötkiksen synnyttyä toivon, että hänet nostetaan ihokontaktiin heti syntymänsä jälkeen ja napanuoran annetaan sykkiä rauhassa loppuun. Tämän jälkeen Paavo haluaa katkaista napanuoran. Jos minun ja Mötkiksen vointi sallii, toivon saavamme olla rauhassa ihokontaktissa mahdollisimman pitkään ja kokeilla ensi-imetystä. Lisäksi toivon saavani imetykseen mahdollisimman paljon ohjausta, sillä toiveenani on täysimetys.

Mikäli sektio on syystä tai toisesta tehtävä, toivon, että siitä keskustellaan kanssani. Haluan Paavon olevan mukana sektiossa ja mikäli Mötkiksen vointi sen mahdollistaa, hän pääsee ihokontaktiin joko minun tai Paavon kanssa sektion jälkeen. Toivon myös, mikäli Mötkis tarvitsee lääketieteellistä hoitoa pysyy Paavo hänen mukanaan kokoajan.

Kotiin toivon meidän pääsevän mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Raskausdiabeteksen takia Mötkisen verensokereita tullaan seuraamaan syntymän jälkeen muistaakseni yhteensä 36 tunnin ajan. Toivon, että tuon ajan jälkeen meidän molempien vointi on niin hyvä ja imetys on alkanut käynnistyä ja pääsemme lähtemään kotiin. Ymmärrän kuitenkin täysin myös sen, jos jomman kumman ja ennenkaikkea Mötkiksen vointi vaatii pidempää aikaa sairaalassa.

Kirjoitin tämän postauksen Bebesinfon synnytystoivelistan pohjalta. Täyttelin synnytystoivelistan kyseisellä sivulla ja tulostin sen odottamaan synnytystä. Kun Paavo näki listan, hän totesi, ettei kätilö ehdi lukea listaa läpi ennen kuin Mötkis on jo maailmassa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tapahdu. Ymmärrän, että nämä ovat vain toiveita, jotka saattavat joutua taka-alalle Mötkiksen tai oman vointini vuoksi. Koen kuitenkin tärkeänä synnytyksen pohtimisen sekä erilaisiin vaihtoehtoihin tutustumisen etukäteen.

Jotta synnytys voisi olla kokemuksena mahdollisimman hyvä,

koen äärimmäisen tärkeänä minun ja Paavon osallisuuden kaikissa synnytyksen vaiheissa.

Toivon, että löydämme toisistamme mahdollisimman paljon tukea

ja yhdessä koettu synnytys lujittaa parisuhdettamme entisestään.

Synnytys on tietyllä tavalla yhden taipaleemme päätepysäkki,

mutta pysäkki, jolta matka jatkuu uuden matkustajan kanssa <3