Kiire synnyttämään?

Pitkään minua on mietityttänyt odottajien kiire synnyttämään. Synnytystä yritetään käynnistää kaiken maailman vippaskonsteilla jo todella aikaisilla viikoilla. Ja siis nyt tarkoitan viikkoja ennen laskettua aikaa tai edes täysiaikaisuutta. Tilanne on aivan eri silloin, jos on lapsen kasvun ja kehityksen kannalta lääketieteellisesti perusteltua käynnistää synnytys aikaisemmin, mutta pelkkä äidin malttamattomuus ei mielestäni saisi olla syynä ennenaikaiseen käynnistelyyn.

Minulla ei ole mikään kiire synnyttämään. Nautin tästä raskaudesta kaikkine kipuineen ja vaivoineen tiedostaen, että tämä voi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tai vaikka seuraava kerta tulisikin, on silloin esikoinen hoidettavana, enkä kerkeä rauhassa ihastelemaan kasvavaa mahaa. Lisäksi toivon Mötkiksen saavan kasvaa ja kehittyä mahdollisimman pitkään mahan suojissa, jotta alkutaival olisi hänelle ja myös meille tuleville vanhemmille helpompi. Ymmärrän toki, että osalla äideistä raskaus on haastavampi ja raskaampi kuin omani. Kuitenkin toivoisin lapsen hyvinvoinnin menevän omien intressien edelle.

Tottakai ajattelumaailmaani on muokannut aiemmat keskenmenot. Sitä ei voi kiistää. Kerkesin pelätä, etten ikinä tule saamaan lapsia tai olemaan näin pitkällä raskaana. Lisäksi vahvana on ajatus siitä, että haluan olla valmis tekemään mitä vain lapsemme eteen ja se koskee myös raskausaikaa. Riippumatta siitä, kuinka kypsä alkaisin itse olemaan, haluan antaa luonnon hoitaa tehtävänsä ja uskon Mötkiksen syntyvän kun sen aika on.

38+0 isimiehen kanssa leffaan menossa <3

Täysiaikaisuus saavutettiin siis reilu viikko sitten ja siltä osin nyt on lupa tulla. Pitkin kuluvaa viikkoa on ollut ennakoivia merkkejä, joita en kuitenkaan turhan vakavasti ole ottanut. Sunnuntain ja maanantain, sekä maanantain ja tiistain väliset yöt supisteli ajoittain kipeästikin. Maanantaiaamuna irtosi limatulppa ja viime yön nukuin kuumavesipullon kanssa mojovien menkkajomotusten ansiosta. Tänään Mötkis on ollut todella liikkuvaisella tuulella ja tuntuu puskevan päätään alaspäin. Sukkapuikkosupistuksia tulee ja menee ja oikeaan reiteen repii välillä melkolailla kipeästi.

Vaikka tuntemuksia alkaakin olla, on myös päiviä, jolloin en edes tietäisi olevani raskaana, ellei maha olisi näin iso ja liikkeitä tuntuisi. En jotenkin usko, että Mötkis syntyy vielä ihan lähiaikoina, vaan olen henkisesti valmistautunut siihen, että marraskuun alussa käynnistellään. Viikon päästä perjantaina menen käymään seuraavan kerran äitipolilla ja tuolloin saan tietää, onko paikat alkaneet kypsyä vaiko ei ja varmaankin tehdään jo jonkunlaista suunnitelmaa käynnistämisen varalle sinne loka-marraskuun taitteeseen.

38+1 KalPa-SaiPa pelissä