Minulla on melko jyrkkä kanta tähän asiaan. Jos koirat eivät jostain syystä sopeutuisi Mötkikseen, on mielestäni lähes tulkoon ainoa vaihtoehto lopettaminen. Vallu on kuitenkin tullut meille kodinvaihtajana, enkä haluaisi enää häntä kolmanteen kotiin antaa. Helmillä on E-lonkat, eikä takeita siitä, paljonko hyviä vuosia on jäljellä, joten haluaisinko häntäkään sopeutumaan uuteen kotiin mahdollisesti vain lyhyeksi aikaa. Lisäksi koirille pitäisi löytää perhe, joka on valmis ottamaan molemmat. Menisi todennäköisesti liian vaikeaksi löytää sopiva perhe, joka olisi molempiin koiriin valmis sitoutumaan.
Minun lapsuudenkodissani oli koira, joka jouduttiin viemään piikille sen tultua mustasukkaiseksi minun synnyttyä ja yritettyään purra minua. Tästä syystä asiaa on ehkä tullut hieman enemmän mietittyä jo tässä vaiheessa ja toki nuo jatkuvat kyselyt ovat ajatustyötä pitäneet käynnissä. Oletusarvoisesti kuitenkin lähdemme liikkeelle siitä, että perusluonteeltaan molemmat koiramme ovat ihmisystävällisiä ja ovat tähän asti suhtautuneet kaikkiin vastaantulleisiin lapsiin innostuneesti, ei lainkaan aggressiivisesti.
Tottakai tilanne on eri siinä vaiheessa, kun vauva rantautuukin perheeseen, jossa koirat ovat olleet tavallaan lapsia ja tuo uusi perheenjäsen varastaakin äidin ja isän ajan sekä huomion. Olemme miettineet etukäteen sairaalasta kotiutumista ja tehneet toimintasuunnitelmaa koirien ja Mötkiksen tutustumiselle. Jo ennen sairaalasta kotiutumista Paavo tuo Mötkiksen vaipan, harson tai vaatteen, jonkun tavaran, jossa on Mötkiksen tuoksu, kotiin ja antaa koirien tutustua siihen ohjaten samalla sopivaan käyttäytymiseen.
Pyrimme tuomaan Mötkiksen kotiin siten, että koirat saavat kaikessa rauhassa tulla tutustumaan häneen, omaan tahtiinsa. Koiria ei kutsuta katsomaan Mötkistä, he tulevat kun kiinnostuvat (eli todennäköisesti heti kun astumme ovesta sisään). Koiria ei tulla tönimään pois vauvan luota. Tottakai pidetään huoli, etteivät tule liian lähelle, mutta ei myöskään aiheuteta koiralle tilannetta, jossa hänet ajetaan pois vauvan luota.
Kotiutumisen jälkeiselle ajalle koirille varataan luita, jotta heille on mielekästä tekemistä. Koiria ei tarvitse tuolloin hätistellä jaloista, vaan ne tyytyväisenä mussuttavat luitaan omassa pedissään tai ulkona. Kaiken aikaahan luita ei voi tietenkään syöttää, ettei maha ole sekaisin ja tule pahimmassa tapauksessa tukoksia, mutta sellaisille ajoille, kun koiriin ei ole toisen meistä mahdollista keskittyä ja koirat jotakin hötkeltävät, on mielestäni hyvä olla varalle jotain rauhallista tekemistä.
Näillä parilla yksinkertaisella toimintatavalla pyrimme siihen, etteivät koirat koe itseään "kakkosluokan kansalaisiksi" vauvan kotiutuessa. Tottakai Mötkis tulee olemaan perhehierarkiassa koiria ylempänä, mutta mustasukkaisuuden ja aggression välttämiseksi tutustuminen on mielestämme hyvä hoitaa mahdollisimman rauhallisesti, koiria kunnioittaen. Uusi perheenjäsen tulee kuitenkin koirien näkökulmasta heidän reviirilleen, joten jonkunlaista reviirin puolustamista voi ilmaantua.
Tällä hetkellä Mötkiksen ollessa vielä yksiössään kasvamassa koirat ovat saaneet vapaasti oleskella Mötkiksen tulevassa huoneessa, haistella vaatteet ja tavarat mitä siellä on. Pinnasängyn kasaamisen jälkeen Vallu otti pesäpaikan pinniksen alta ja päivysti siellä. Veikkaan, että sama paikka saattaa olla Vallun pesäkolona Mötkiksen synnyttyä, kunhan pinnis siirretään meidän makuuhuoneeseen. Vallun aiemmassa perheessä oli pieniä lapsia, joten siltä osin Vallu on tottuneempi lapsiin, kuin Helmi. Kuitenkaan Helminkään suhteen meillä ei sen suurempia epäilyksiä ole. Helmi on ollut enemmän innokas kuin älykäs suhtautumisessaan lapsiin, enkä usko Mötkiksen kohdalla olevan poikkeusta.
Uskon, että koirien käytös tulee olemaan enemmänkin rodulle ominaista paimentamista. Koirat pyrkivät pitämään lauman kasassa ja valvovat vauvaa. Ainakin näin kävi enoni kaksostyttöjen ollessa pieniä: tytöt makasivat leikkimatolla, jonka molemmin puolin koiramme asettuivat makaamaan kyljelleen ja vain seurailivat mitä tytöt tekevät, kunnes itse nukahtivat. Korkeentaan tuo paimennuskäyttäytyminen voi aiheuttaa ongelmia näykkimisen muodossa, kunhan Mötkis lähtee liikkeelle, mutta onneksi siihen mennessä koirat ovat kerenneet tulokkaaseen jo kaikessa rauhassa tutustua.
Emme kuitenkaan aio sokeasti luottaa koiriimme, vaan koirat ja Mötkis oleskelevat samassa tilassa valvottuina. Mikä tahansa koira voi pimahtaa ja käydä lapsen kimppuun, emmekä halua niin käyvän meidän kohdallamme. Lisäksi koira voi täysin ymmärtämättömyyttään esimerkiksi tukehduttaa vauvan makaamalla tämän päällä. Tästä syystä olemme uudella kodilla opettaneet koirat siihen, ettei meidän sänkyyn ole enää asiaa. Aikaisemmin koirat nukkuivat vieressämme, mutta koska Mötkikselle on tulossa sivuvaunu meidän sänkyyn ja lisäksi mahdollisesti nukumme perhepedissä, emme halua koiria enää samaan sänkyyn. Lisäksi toki myös karvaton sänky on aikalailla miellyttävämpi, kuin aikaisempi tilanne.
Kaikkeen emme voi valmistautua etukäteen, mutta mielestäni on tärkeää, että näistä asioista on keskusteltu etukäteen ja on pyritty keksimään sopivia toimintatapoja. Mielestäni on myös erittäin tärkeää, että meillä on molemmilla samanlaiset ajatukset siitä, mitä koirille tapahtuu, jos ne eivät sopeudu Mötkikseen. Luopuminen olisi riittävän raskasta jo ilman sitäkin, että aiheesta pitäisi vielä riidellä ennen lopullista päätöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti