sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Mötkis 2 viikkoa

Pojan syntymästä on jo yli kaksi viikkoa aikaa. Tuona aikana hän on kasvattanut meitä ihmisinä jo suunnattomasti. Meidän yöt ovat rauhoittuneet alun hepuloinnista paljon, kun yhdistimme pojan mahan oireilevan samoista ruoka-aineista, mitkä minua närästivät raskausaikana. Nyt siis välttelen ruisleipää ja mausteisia ruokia. Sipulia käytetään kohtuudella. Ilta-aikojen rauhoittaminen kotiin rauhoittaa myös pojan öitä.

Mahan kipristelyjä lukuunottamatta poika on varsin tyytyväinen tapaus. Kunhan perustarpeet on täytettynä niin on rauha maassa. Tutilla pojan saa rauhoittumaan esimerkiksi hoitotoimien aikana, jos tissiä ei ole heti saatavilla. Muuten poika ei juurikaan syö tuttia, enimpään harmitukseen vain. Rinnalla viihdytään paljon ja kantoliinaakin on päästy testaamaan pojan rauhoittamiseen.

50cm terällinen yökkäri kinnaa jo päällä niin pahasti, että se piti laittaa pois käytöstä. Pitkä pötky tämä meidän nuori herra. Muuten 50-vaatteet on käytössä tällä pitkällä hoikalla jäpikkäällä. Uusia mittoja saadaan tiistaina olevassa neuvolassa.

Perjantaina otettiin kahden viikon iän täyteen tulemisen kunniaksi isästä ja pojastaan kuvia. Mötkiksen kuvasta teetetään ukille ja papalle mukit isänpäivälahjaksi. Canvastaulun tilaukseen päästään myös.

Huomenna äitillä ja iskällä tulee yhteistä taivalta täyteen 11 vuotta. Paljon asoita on mahtunut noihin vuosiin. Ollaan koettu iloja ja suruja. On naurettu ja itketty yhdessä ja erikseen. Nyt olemme päässeet elämässä niin pitkälle, että meillä on omistusasunto, jota pieni poikamme saa kutsua kodiksi.

Vaikka keskenmenojen aikaan tuska oli valtava, sanoinkuvailematon, 
näin jälkikäteen ymmärtää, että juuri näinhän tämän piti mennä.
Saimme tuoda pojan 16.10.2017 meidän omaan kotiin.
Hän syntyi elämäntilanteeseen, jossa meillä on tarjota hänelle paljon enemmän,
kuin ennen. Olemme valmiimpia vanhemmiksi, kuin olisimme olleet jos esimerkiksi ensimmäinen raskaus olisi kantanut loppuun asti.
Onneksi hän on täällä tänään.

Näin hienosti hän kannattelee päätään 14 vuorokauden iässä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti