Eilen käytiin Mötkiksen kanssa kotiuttamassa meille tekokuusi.
Aikaisempina vuosina meillä ei ole ollut kuusta ollenkaan, mutta tänä
vuonna se viimein hankittiin. Motonetistä löytyi sopiva kuusi. 210cm
korkea, mielestäni sopivan tuuhea ja riittävän aidonnäköinen tekokuusi. Mötkiksen ollessa suopealla tuulella tänään sain kuusen koristeltua hänen nukkuessaan ulkona. Kuusen koristeita olin kereäillyt pikkuhiljaa mieluisia löytäessäni ja ne olivat tähän päivään saakka odottaneet ostopakkauksissaan pääsyä esille ensimmäisen kerran. Kuusen lisäksi laittelin kotia muutenkin jouluisempaan ilmeeseen. Oveen vaihtui syyskoristeen sijaan tekemämme suodatinpussikranssi ja nostin esiin kynttiläkuppeja enemmältikin.
Tänä vuonna joulufiilistä on aivan eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Viime joulun alla istuttiin äitini kanssa heidän luonaan sohvan nurkassa ja kuunneltiin Raskasta Joulua itkien. Etenkin Tulkoon Joulu kirvoitti kyyneleet molempien silmiin. Keskenmeno oli edelleen liian tuoreessa muistissa. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisin joulun tietämillä jäänyt äitiyslomalle.
Nyt kuitenkin kun Mötkis on saatu tälle puolelle mahaa
ja olemme saaneet häneen tutustua,
on moni palanen loksahtanut kohdilleen.
Tänä vuonna saamme viettää
ensimmäisen joulun ensiasunnossamme
esikoispoikamme kanssa.
Juuri näin oli tarkoitettu.
Niityillä lunta, hiljaiset kadut
taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virtaa, lapsuuden sadut
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus
Joulu on taas, riemuitkaa nyt
lapsi on meille tänä yönä syntynyt
tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan
uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti