IMETYSTAIPALEEN ENSIASKELEET

Kerkesin huolestua jo hetken siitä, kuinka imetys lähtee käyntiin kun en heti synnytyksen jälkeen pystynyt kuumehorkan takia pitämään Mötkistä rinnalla pitkiä aikoja kerrallaan. Sain pojan aina hetkittäin rinnalleni, mutta sitten vointini heiketessä hänet siirrettiin iskän ihokontaktiin. Lapsivuodeosastolle siirryttyämme aamuyöllä kolmen aikaan pidin Mötkistä rinnalla ja hän imikin rintaa useita kertoja. Kuitenkin joka kerta, kun yritin hänet siirtää omaan sänkyynsä nukkumaan, nukkui hän vain muutaman hetken ja parahti sitten täyteen huutoon.

Kutsuin kätilöä avuksi ja hän tulikin paikalle pian. Hän tarkasti rintani ja herutteli käsin lypsämällä muutamia tippoja rinnan päähän Mötkikselle suuhun maistiaisiksi. Innokkaana poika kahmaisi rintaa, tarkasteltiin kätilön kanssa imuotetta ja hän neuvoi hyvän imuotteen tunnusmerkkejä. Hän totesi minulla olevan melko matalat nännit ja toisi minulle rintakumin. Kätilö ohjasi rintakumin käytössä ja vielä lopuksi hän lypsi käsin Mötkikselle 5 millilitran ruiskuun muutaman millin maitoa ja syötti ne pojalleni. Tämän jälkeen kätilö sanoi, että voin ottaa pojan viereeni yöksi nukkumaan jos tuntuu siltä, että se on molempien unen kannalta hyvä vaihtoehto. Siinä sitten nostettiin sairaalasängyn reunat ylös, myntättiin peittoja laidan pehmikkeeksi ja käperryttiin vierekkäin nukkumaan.

Alle 8 tunnin ikäinen pienokainen

Lapsivuodeosastolla ollessa imettäminen oli välillä melko tuskaista. Synnytyksen jäljiltä istuminen kovalla sairaalasängyllä ei oikein ollut vaihtoehto, joten imetin joko erittäin takakenoisessa asennossa tai kyljellään. Asettelin rintakumia joka syötölle ja tuskailin imetyksen vaikeuden kanssa muutamia kertoja itkuun asti kun Mötkis ei yrityksistä huolimatta meinannut saada kunnollista imuotetta. Heti ensipäivinä aloin hoitaa rintojen ihoa rasvaamalla nännejä joka syötön jälkeen Bepanthenilla. Veikkaan, että tuolla heti alussa aloteitulla rasvaamisella saatiin ennaltaehkäistyä nännien rikki meneminen. Viimeisenä lapsivuodeosastolla vietettynä iltana pyysin käyttöön rintapumpun ja nostateltiinkin maitomääriä sähköisen pumpun avulla. Paavo pääsi antamaan minun maitoja Mötkikselle ruiskusta ja itse iloitsin oman maidon riittämisestä.

Viimeisenä aamuna lapsivuodeosastolla heräsin aamulla innoissani rintojen ollessa aivan pinkeät. Edellisen illan pumppaaminen oli selvästi tuottanut tulosta ja maito oli noussut kunnolla. Kuitenkin suihkussa käydessä säikähdin kainaloita pestessä melkoisesti. Minulle oli noussut kainaloihin kananmunan kokoiset patit, jotka olivat todella kipeät ja kosketusarat. Seuraavan kerran kun kätilö tuli huoneessamme käymään, näytin patteja hänelle ja pyysin lääkärin käyvän katsomassa niitä. Kätilö rauhoitteli minua kertoen, että minulla on todennäköisesti rintarauhaskudosta myös kainalossa, joten maidonnousu näkyy myös siellä. Myöhemmin lääkäri vielä kierrollaan vahvisti tuon kätilön epäilyn ja kertoi rintarauhaskudoksen esiintymisen kainaloissa olevan täysin mahdollista eikä mitenkään epänormaalia.

Kotiin päästyä imettäminen muuttui jonkun verran helpommaksi. Kotona oli pehmeä sohva, tarvittava määrä tyynyjä ja toki myös istuminen alkoi onnistua. Tuli laskettu aika. Mötkis kuitenkin oli tässä vaiheessa ollut mahan tällä puolen jo 5 päivää. Vanha herra siis. Päivän kunniaksi alkoi kunnon tissihulinat, tiheät imut siis. Tissillä oltiin kaikenaikaa maitoa tilailemassa. Paavo kyhäili Imetyksen tuki ry:n ohjeiden mukaisia TIS-nänninkohottajia ja minä kohottelin nännejä, että päästäisiin eroon synnäriltä asti käytössä olleesta rintakumista. Kohotin nännejä, imetin lasta ja yritin syödä samaan aikaan parhaimmillaan. Voin sanoa, että melkoista suorittamista. Mutta olin valmis siihen kaikkeen, sillä täysimetys oli minulla hartaana toiveena ollut koko raskauden. Myös Paavo tuki ja kannusti vaadittavissa toimissa, sillä hän toivoi täysimetystä vähintään yhtä paljon kuin minä.

Pian alun tuskailu alkoi tuottaa tulosta ja nännit muotoutuivat Mötkiksen suuhun sopiviksi. Imetys alkoi sujua kerta toisensa jälkeen paremmin ja siitä alkoi tulla helppoa. Neuvolassa tehdyt punnitukset ja pissa- ja kakkavaippojen määrät tukivat ajatusta siitä, että maitoa varmasti riittää. Hankin käsikäyttöisen pumpun ja pumppailin maitoa Paavolle ruiskusta annettavaksi. Pian pumppasin maitoa myös pakkaseen varalle. Välillä, etenkin tiheän imun kausien aikaan tuntui, etten kerkeä mitään muuta tekemään kun imettämään. Kuitenkin koin vastapainona erittäin suurta mielihyvää siitä, että imetys onnistui ja nautin myös osaltaan siitä tarpeellisuuden tunteesta.

10 viikkoa imetystaivalta takana

Kun raskausaikana puhuttiin Paavon ja lähipiirin kanssa siitä, aionko imettää, vastaus oli varma. Aion. Aioin tehdä parhaani ruokkiakseni lapsemme hänelle parhaalla mahdollisella ravinnolla. Etsin tietoa imetyksestä, kyselin siitä terveydenhoitajalta äitiysneuvolassa ja osallistuttiin Paavon kanssa Imetyksen tuki ry:n järjestämään odottajien iltaan. Yllätyksekseni Paavon lisäksi vain toinen iskä oli äidin mukana illassa. Itse koin Paavon mukana olemisen erittäin tärkeäksi, koska Paavo on ollut tukena ja kannustamassa aina silloin, kun oma luottamus vauvaan ja tisseihin on horjunut.

Imetyksen alussa etenkin tuo imetysluottamus on ollut tärkeää. Monta kertaa teki mieli kaivaa korvikepurkit kaapista esiin ja helpottaa itkevän vauvan (sekä omaa) ahdinkoa antamalla korviketta pullosta. Varsinkin ensimmäisten tiheän imun kausien aikana oli erittäin lähellä, ettei korviketta tullut annettua. Onneksi kuitenkin hammasta purren sinniteltiin ja sitkeästi annettiin Mötkiksen olla rinnalla niin paljon kuin häntä huvittaa.

Nyt kun imetystaivalta on takana 11 viikkoa on ilo huomata pojan kasvavan erittäin hienosti rintamaidolla. Jokainen imetyskerta on tärkeä yhteinen hetki, vaikka välillä se hieman tuskailua onkin väsyneen vauvan etsiessä rintaa kainalosta. Verta, hikeä ja kyyneleitä on imetyksen eteen vuodatettu ja todennäköisesti vuodatetaan myös jatkossa. Toiveena meille kuitenkin on imetyksen jatkuvan vielä pitkään kiinteiden aloittamisen jälkeenkin.

Niin pitkään, kuin se minusta ja pojastamme hyvältä tuntuu.