Raskaus on tuonut mukanaan monia erilaisia muutoksia.
Osaa ehkä osasinkin odottaa jo ennen raskautta, mutta osa on ollut täysin uusia.
Tällaisia vastaavankaltaisia postauksia ovat lukuisat bloggaajat kirjoittaneet,
mutten aio peilata niitä omaani.
Kehonkuva. Raskauden aikana kehonkuvani on ollut positiivisempi kuin koskaan aikaisemmin. Tuntuu, että kehoni pääsee viimein toteuttamaan sen, mihin se on tarkoitettu. Ihastelen pyöristyvää mahaani ja kasvavia rintoja päivittäin. Saatan pöljänä kävellä koirien kanssa ulkona ja tuijottaa ees taas heiluvia rintoja, joita ei ole ennen raskautta ollut. Koen olevani aidosti nainen raskauden myötä. Kehoni tähän astiset virheet eivät pistä silmään peilikuvaani katsellessani, vaan niistä on tullut osa prosessia, jonka läpikäymisen jälkeen meistä tulee viimein äiti ja isä.
Mielenkiinnonkohteet. Kun ennen kaupassa käynnin pystyi suorittamaan jäämättä ihmettelemään vastaantulevien perheiden rattaita ja turvakaukaloita, on nykyisin kauppareissusta lähes mahdoton selvitä ilman, että vähintään yhden, erityisesti BRIOn, travel systemin nähdessään jää tarkastelemaan mikä turvakaukalo, mitkä rattaat, onko välissä adaptereita. Tämä on tietenkin täysin luonnollista käytöstä, johon on törmännyt jo ennenkin muissakin elämäntilanteissa. Jokainen varmasti voi myöntää, että esimerkiksi auton vaihtoa miettiessään kiinnittää kyseisen merkin ja mallin autoihin aikaisempaa enemmän huomiota. Lisäksi myös erilaisissa tiloissa kulkiessa miettii ja kiroilee jo valmiiksi sitä, että miten sinne voi ikinä tulla rattaiden kanssa kun esteettömyyttä ei ole huomioitu laisinkaan. Sama koskee tietenkin myös esimerkiksi pyörätuoleja ja rollaattoreja.
Maailmankatsomus. Raskaus on tottakai vaikuttanut myös maailmankatsomuksellisiin asioihin. Maailmaa katselee erilaisista näkökulmista kuin ennen ja asioita on alkanut pohtia entistä enemmän vanhemmuuden näkökulmasta. Joitakin tähän asti tärkeitä arvoja on alkanut kyseenalaistaa ja uusia perhekeskeisempiä arvoja on muodostunut tilalle. Ollaan Paavon kanssa käyty monia arvokeskusteluja siitä, kuinka toivomme vanhempina toimivamme. Toivon, että noita arvokeskusteluja käydään matkan varrella paljon lisää ja löydämme yhteisen kasvatuksellisen linjan, jonka takana molemmat varmoina seisovat.
Kaverisuhteet. Osittain kahden edellä mainitun raskauden mukanaan tuoman muutoksen seurauksena kaverisuhteet ovat osaltaan muovautuneet melko paljon. Joidenkin vanhojen, hyvienkin kavereiden kanssa yhteydenpito on jäänyt todella vähälle erilaisten elämäntilanteiden takia. Minä elän jonkun asteisessa vauvakuplassa jo nyt ja välillä tuntuu, etten osaa puhua muusta kuin raskaudesta tai Mötkiksestä. En tietenkään voi olettaa, että erilaisissa elämäntilanteissa olevia nämä asiat pohjattomasti kiinnostaisivat. Kaveripiirini onkin supistunut entisestään, mutta onneksi ne, jotka olen saanut vierelläni pitää, ovat tulleet entistä läheisemmiksi.
Mielialavaihtelut. Ison osan tähän astisesta raskaudesta olen ainakin omasta mielestäni ollut yllättävänkin rauhallinen ja seesteinen. Olen luonteeltani melko temperamenttinen, mutta raskauden ajan olen pääasion ollut ihmeen tyyni ja zen. Toki sitten kun kiehahtaa, niin kiehahtaa varmasti vähintään yhtä pahasti yli kuin ennen raskautta, mutta ei ole kiehahtanut kovinkaan usein. Rauhallisuuden vastapainona puheisiini on tullut aikaisemmin minulle epätyypillistä aggressiota ja ääriajattelua. Toivon tämän johtuvan Mötkiksen testosteroonista kehossani ja piirteen poistuvan raskauden myötä. Piirre on kuitenkin pääosin lähinnä erittäin huvittava ja se ilmenee lähinnä Paavon kanssa kahdestaan ollessamme kun kehotan häntä ajaman mummon yli suojatiellä jos meno on liian hidasta...
Muisti. Se on olematon, jos sitä on olemassa enää ollenkaan. Kaikki sovitut tapaamiset on kirjattava kalenteriin ylös tai muuten en niitä muista. Tuntuu, että on niin monia asioita mielessä yhtäaikaa, ettei oikein mikään tunnu siellä pysyvän.
Seksi. Ajoittain on aivan sula mahdottomuus keskittyä itse aktiin kun Mötkis potkii sisältäpäin. Tottakai osittain myös kasvava maha vaikuttaa siihen, ettei kaikki asennot ole mahdollisia, mutta mielestäni laatu ja määrä eivät ole raskauden myötä kärsineet, päin vastoin. Toki raskauden aikana on ollut vaiheita, jolloin peittoa ei ole huvittanut heiluttaa kipujen tai muuten huonovointisuuden takia, mutta erityisesti keskiraskaus oli kulta-aikaa tällä osa-alueella.
Avoimuus. Edeltävää aihetta olisin tuskin ennen raskautta sivunnut pienelläkään sanalla esimerkiksi näin julkisesti. Lisäksi myös muistakin asioista, etenkin seksuaalisuuteen liittyvistä, on ollut raskauden myötä paljon helpompi puhua kuin ennen. Kuten kehonkuvan kohdalla kirjoitin, ihastelen rintojani päivittäin ja olen sen myös kertonut avoimesti muillekin.
Tällaisia raskauden tuomia muutoksia olen itsessäni havainnut.
Toki niitä varmasti tulee vielä lisää raskauden loppua kohti,
mutta tällä hetkellä nämä ovat päällimmäisenä mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti