10 viikkoa laskettuun aikaan

Eilen oli tasan 10 viikkoa laskettuun aikaan. Tokihan tuo laskettu aika on viitteellinen eikä todellakaan mikään "lapsi saapuu tänä päivänä"- päivämäärä, mutta konkretisoi se kuitenkin vielä jäljellä olevan odotuksen määrää. Hurjaa, miten aika kuluu välillä äärettömän nopeasti ja välillä taas matelee. Edelliset kolme viikkoa, kun olimme yhdessä Paavon kanssa kotona hurahtivat ohi ihan hetkessä. Nyt taas kun olen yksin kotona päivät tuntuu aika matelevan.

Tällä hetkellä raskaus ei todellakaan ole oireeton, vaan joka päivä on ainakin jotakin oiretta. Uusimpana kehiin ovat astuneet liitoskivut ja sukkapuikkosupistukset. Onneksi kuitenkin nuo uudet oireet ilmenivät vasta nyt ja pysyvät kuitenkin vielä kohtuudella kurissa. Lähinnä tällä hetkellä jaksamiseen eniten vaikuttava tekijä ovat katkonaiset yöunet. Nukahdan pääsääntöisesti illalla helposti, ellei nukkumaan mennessä närästä. Kuitenkin heräilen pitkin yötä vaihtamaan asentoa tai johonkin naapureiden ääniin. Minusta on tullut todella herkkäuninen ja lisäksi tuo monen lisätyynyn kanssa hakemalla haettava nukkumisasento ei helpota öitä. Selällään nukun vieläkin osan yöstä. Kyljellään nukkuessa lonkat kipeytyvät niin paljon, että välillä on pakko nukkua myös selällään. Lisäksi kylkiluut ovat alkaneet kipeytyä huomattavasti Mötkiksen kasvaessa ja potkiessa niitä päivittäin.

Raskausdiabetes on pysynyt edelleen täysin kurissa ilman sen suurempia ruokavaliomuutoksia. Edellisessä kasvukontrollissa lääkäri mainitsi siitä, että nyt alkaa juuri ne kriittisimmät viikot, jolloin insuliinin tuotanto voi muuttua riittämättömäksi kahdelle. Ainakin toistaiseksi arvot ovat kuitenkin olleet hyviä ja hyvä niin. Jos arvoissa alkaisi olla ylityksiä, olisi ruokavaliossa kuitenkin paljon parantamisen varaa, joten siltä osin uskon, että ruokavaliomuutoksella vielä ainakin jonkun aikaa pärjäisi, eikä tabletti- tai pistoshoitoa tarvitsisi aloittaa. Onneks myös paino on pysyny edelleen hyvin kurissa, eikä plussaa oo tullu kun 2-3 kiloa.

Muuten yleisvointi on ollut hyvä. Verenpaineet ovat pysyneet matalina ja tosiaan nuo sokeritkin kurissa. Tänään koin kuitenkin kauhunhetkiä, kun entisen työkaverin luota Mötkikselle vaatteita hakiessani nojailin sohvan selkänojaan ja yhtäkkiä silmissä alkoi mustua ja korvat tinnittää, kylmä hiki nousi pintaan ja olin ihan varma, että pyörryn siihen paikkaan. Entinen työkaveri kuitenkin lähihoitajana hoiti tilanteen hyvin, antoi tuolin, lasin vettä ja avasi ikkunoita. Siinä aikani istuskelin ja pikkuhiljaa olo alkoi tokeentua. Entinen työkaverini sanoikin, että valahdin ihan kalpeaksi ja nuo omat tuntemukset siihen lisättynä, niin ei varmaan tajunnan menetys ollut erityisen kaukana. Tänään oli todella painostava ilma ja lisäksi olin syönyt huonosti. Nämä tekijät varmaan osaltaan selittivät tuota heikkoa vointia.

Nyt on enää jäljellä muutama päivä ja yö nykyisellä asunnolla ja sitten pääsemme omaan, uuteen kotiin. Eniten odotan innolla Mötkiksen tavaroiden purkamista ja paikalleen laittamista. Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun ensimmäisenä pakattuja Mötkiksen vaatteita olen viimeksi hipelöinyt ja nyt en enää oikeestaan oikein muistakkaan, että mitä vaatteita on tullut hankittua. Tätä helpottamassa on onneksi listaukset siitä, mitä on ostettuna ja minkä verran, mutta kuosit ja värit ovat kyllä täysin unohtuneet. Vaikka Mötkiksen tavarat ehken himottavatkin eniten purkamisen osalta, täytyy kuitenkin aloittaa tylsästi ihan vaan minun ja Paavon vaatteista ja keittiön käyttötavaroista. Mötkiksen vaatteiden purkamiseen on vielä toivottavasti paljon aikaa ja ne kerkeää katsoa paikalleen sitten, kun kaikki muu on valmiina.

Hivenen kauhistuttaa se, etten voi itse olla tekemässä kaikkea ja purkamassa tavaroita paikalleen, vaan paljon joudun delegoimaan tekemistä muille. Onneksi kuitenkin muuttoon avuksi tulee minun vanhempien lisäksi meidän hyviä kavereita, joiden omaan harkintakykyyn luotan. Lisäksi tärkeintä varsinaisena muuttopäivänä on nykyisen asunnon tyhjäksi saaminen ja kaikkien tavaroiden siirtäminen uuteen kotiin. Kerkeän niitä siellä pikkuhiljaa purkaa muuton jälkeenkin. Oman haasteensa toki tuo tämä kasvava maha, mutta eiköhän tästä muutostakin selvitä. Täytyy vaan pyytää riittävästi apua ystäviltä ja sukulaisilta.

30+0

Kunhan muutosta selvitään, kirjoittelen ainakin synnytystoiveistani sekä

raskauden mukanaan tuomista muutoksista. Varmasti myös jonkunlainen

uuden kodin esittelysarja on  tulossa.

Nyt kuitenkin varmaan koittaa pitempi tauko blogin osalta,

mutta palailen kunhan aika ja energia taas riittää.