Kysymyksiä ja vastauksia

Meiltä on kysytty keskenmenoon ja lasten saantiin liittyen useita kysymyksiä, joihin pyrin tässä postauksessa vastaamaan. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, eivät tekstini ole faktoja, ne ovat tosia minun ja Paavon kokemusmaailmassa.

Aloitan ensimmäisellä, ehkä kaikkein eniten verenpainetta nostattavalla kysymyksellä: 

Milloin teille tulee lapsia?
Ei ole itsestään selvää, että kaikki saavat lapsia. Ei ole myöskään mitenkään kirkossa kuulutettu, että kaikki edes lähtökohtaisesti lapsia haluaisivat. Toivon, että meidän elämään niitä joskus siunaantuu. Tämän kysymyksen meille ovat esittäneet niin tutut kuin vieraat, sukulaiset kuin tuiki tuntemattomat naapurin mummot. Aina kysymys tulee ihan yhtä puun takaa, enkä siihen osaa mitään nasevaa vastata takaisin. Muutamia kertoja on tehny mieli tokasta takasin, että ei taida olla sinun asiasi ja parempi olla kyselemättä. Kuitenkin vaan hymistellen on tullut vastattua jotain epämääräistä, ponnetonta ja turhaa. Täytyisi kehittää joku sopiva letkautus, josta tulisi selväksi, ettei asia utelijalle välttämättä arkaluontoisuutensa vuoksi kuulu.

Milloin aloitte yrittää lasta?
Emme ole 4½ vuoteen käyttäneet hormonaalista ehkäisyä. Valmistumiseeni joulukuussa 2014 asti käytimme kondomia säännöllisen epäsäännöllisesti. Kihlauduimme tammikuussa 2015 ja silloin aloimme elää mentaliteetilla tulee jos on tullakseen. Paavo oli tuolloin vielä reissutöissä ympäri Suomea, joten jokaista ovulaatiota ei todellakaan hyödynnetty, eikä niitä silloin edes pahemmin mietitty.

En sanoisi, että yritämme lasta tälläkään hetkellä. Olemme antaneet lapselle luvan tulla kun sen aika on. Emme halua stressata liikaa asian tiimoilta. Kyseessä on kuitenkin sellainen asia, johon ihminen ei loppupeleissä itse voi ihan hirveästi vaikuttaa. Vaikka yhdynnät olisi ajoitettu oikeaan aikaan kierrosta ja elämäntavat olisivat kunnossa, ei kaikkien naisten kohdalla raskautuminen tapahdu sormia napsauttamalla. Tai vaikka tapahtuisi, ei ole itsestään selvää, että raskaus kantaa loppuun saakka.

Välillä on kuukausia, kun ovulaation ajankohtaa miettii enemmän, välillä taas vähemmän. Pyrimme tällä hetkellä antamaan asioiden edetä omalla painollaan. Teemme elämäntaparemonttia ja siten toivomme vaikuttavamme raskautumiseen positiivisesti.

Aiotteko adoptoida, jos ette saa biologista lasta?
Miksi ei? Biologinen lapsi ei ole meille itseisarvo sinällään. Jos emme voi saada omaa lasta, toivomme voivamme tarjota hyvät kasvuolosuhteet jonkun muun geeniperimän omaavalle lapselle. Sekä Suomessa että ulkomailla elää lapsia vailla riittävää huolenpitoa ja rakkautta. Biologisen lapsen jäädessä puuttumaan tai muuten resurssien riittäessä uskomme adoption olevan yksi potentiaalinen vaihtoehto. Emme kuitenkaan ole perehtyneet kyseiseen vaihtoehtoon sen kummemmin, emmekä aiokaan vielä. Tällä hetkellä nautimme yriteksöttömästä yrityksestä ja keskitymme löytämään hyvät puolet elämästä kaksin.

Oletteko miettineet sijaiskohtua?
Emme, emmekä mieti. Biologisen lapsemme tulee olla minun itseni kantama. Adoptio on vaihtoehto, meidän sukusoluillamme alulle laitettu, toisen naisen kohtuun istutettu yritys ei. Tästä meillä on tällä hetkellä hyvin jyrkkä mielipide, joka toki saattaa muuttua elämän varrella. Kuitenkin koen, että minun olisi vaikea seurata vierestä sitä, että toinen nainen odottaa meidän geeneillämme varustettua lasta. Hänen raskausajan valinnat elämäntapojen suhteen vaikuttaisivat meidän tulevaan lapseemme. En varmaan osaisi olla olematta katkera, jos kohdun vuokraajan elämäntavat eivät tarjoaisikaan mielestäni sopivaa kasvuympäristöä raskausaikana. Tämä on adoption ohella asia, johon emme ole perehtyneet, ajatukset ovat täysin maallikon mutu- tuntumaa.

Kysymys, joka yleensä jää valitettavasti esittämättä on mitä teille kuuluu, kuinka jaksatte. Tähän kysymykseen vastaisimme todennäköisesti, että eikai tässä, ihan hyvää. Pinnan alla kuitenkin kuohuu ja ilman syvällisempää kyselyä ja aidon kiinnostuksen tuntua sivuutan kyseisen kysymyksen pintaliitoisella vastauksella. Jokainen päivä on tällä hetkellä kovin erilainen. Lasketunajan lähestyminen vaikuttaa ainakin omaan mielialaani uskomattoman paljon, eikä jaksaminen ole erityisesti huipussaan. Kuitenkin eteenpäin on mentävä, annettava aikaa suremiselle kun sitä on, sitten taas kerättävä itsensä uudestaan.

Toivoisin erityisesti ihmisten kiinnittävän huomiota tuohon ensimmäiseen kysymykseen. Sen esittäminen ei ole kenenkään parisuhteen ulkopuolisen oikeus. Jokainen pari tekee itse omat suvunjatkamistaan koskevat valinnat, eivätkä aina pääse nauttimaan vanhemmuudesta vaikka haluaisivatkin. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kuin monesti tulee ajateltua.

Mikäli teillä lukijoilla on kysymyksiä, joihin kaipaatte vastausta, saa niitä esittää. Vastaan parhaan tietoni mukaan. Kysymyksiä ei tarvitse rajata mitenkään, vastaan mielelläni erilaisiin meitä tai elämäntilannettamme koskeviin kysymyksiin.