keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Uuden alku

Pitkän tauon jälkeen palaan blogin ääreen suurten ja ajatusmaailmaa osittain mullistaneiden kokemusten jälkeen. Toivon, että kokemuksieni jakaminen tuo joillekin samojen asioiden kanssa painiville helpotusta, lohtua ja tukea. Jos tämä ei muita hyödytä, niin ainakin saan purkaa omia ajatuksiani itselleni luontaisella tavalla, kirjoittamalla.

Olemme puolisoni kanssa kohdanneet viimeisen kahden vuoden aikana kolme alkuraskauden keskenmenoa. Kaksi ensimmäistä tapahtuivat raskauden ollessa hyvin varhaisessa vaiheessa, raskausviikon 6 paikkeilla. Näitä raskauksia ei keretty todeta varhaisraskauden ultrassa, joten varmuutta ei ole siitä, olivatko ne esimerkiksi kemiallisia raskauksia.

Viimeisin keskenmenon toteaminen ajoittui raskausviikkoon 11, heinäkuun 2016 puolivälissä. Nyt lasketusajan lähestyessä, tunteet myllertävät ja ajatukset kääntyvät päivittäin menetettyyn lapseen ja vanhemmuuteen. Laskettuaika olisi siis ollut 11.2., joten olisin jäänyt joulun alla pitämään vuosilomat ja siitä siirtynyt äitiyslomalle.

Tuo heinäkuinen keskenmeno ravisteli maailmaamme raskaasti ja menetyksen miettiminen tuo edelleen kyyneleet vuolaina silmiin. Kuitenkin elämässä on mentävä eteenpäin ja haluan blogin kautta jatkaa asian käsittelyä. Omien kokemuksieni mukaan etenkin varhaisista keskenmenoista puhutaan liian vähän, niitä vähätellään eikä niiden merkitystä kokijalle ymmärretä. Meidän kokemuksiemme kautta haluan tehdä keskustelunavauksen ja purkaa keskenmenoista puhumisen tabua.

Katsotaan, kuinka prosessi lähtee käyntiin. Todennäköisesti tulen blogissa käsittelemään jatkossa entisen "Corgistin elämän" kaltaisiakin aiheita ja otan mielelläni vastaan toiveita aiheiden suhteen. Toiveita ja kysymyksiä voi esittää kommentoinnin kautta tai sähköpostilla osoitteeseen mari.a.rytkonen@outlook.com. Toivon, että kommentointi pidetään asiallisena ja aihetta kunnioittava, asiattomat kommentit poistetaan.

Aloitan aiheen käsittelyn seuraavassa kirjoituksessa jakamalla raskausaikana kirjoittamani raskauspäiväkirjan. Seuraavana käsittelyyn tulee keskenmenon toteamisen jälkeinen sairaanhoito ja kokemukseni tuolloin. Katsotaan sen jälkeen minkälaisia aiheita esiin nousee. Edellä mainitut raskauspäiväkirja ja kokemukset keskeytyneen keskenmenon hoidosta lääkkeellisellä tyhjennyksellä ovat kirjoitettu aikaisemmin ja ne ovat olleet tallennettuna odottamassa rohkeutta tuoda asia julkiseen käsittelyyn. Nyt, melkein puoli vuotta keskenmenon jälkeen koen olevan oikea aika.

© Tuuli Kuosmanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti