Minun elämänfilosofiani on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin pelkistetty: kaikella on jokin merkitys. Kuitenkin siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo ajattelumaailma on hyvin vaikea. Ajattelen myös, että jokaiselle annetaan kannettavakseen sen verran, kuin jaksaa kantaa. Meidän kohdalla se on ollut välillä kohtuuttoman paljon, mutta jokaisesta vastoinkäymisestä olemme kuitenkin selvinneet.
Nämä kaksi ajattelumallia yhdistettynä ovat helpottaneet minua itseäni ymmärtämään monia asioita elämässä. Kaikki se, mitä esteitä tai iloisia asioita on eteeni asetettu, ovat muovanneet minusta sen ihmisen, joka nyt olen. Kaikista niistä olen päässyt yli tai ympäri, sekä vahvistunut taistellessani tuulimyllyjä vastaan.
Vaikka keskenmenot ovat tuottaneet suunnatonta tuskaa, kipuilua omassa ammatissani, katkeruutta lähipiiriä kohtaan sekä monia muita tunteita, ovat ne kuitenkin kasvattaneet minua ihmisenä. Olen oppinut löytämään hyviä puolia elämästä kahdelleen puolison kanssa. Olen oppinut hyväksymään tosiasian siitä, ettei lasten saaminen ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Toivon, että olen myös oppinut arvostamaan ja vaalimaan toivottavasti tulevaa lastamme eri tavalla, kuin mitä olisin osannut tehdä ennen keskenmenoja.
Keskenmenot ovat opettaneet minulle kärsivällisyyttä, keskeneräisyyden sietämistä, taitoja selvitä pimeistä hetkistä. On aina kaikkein pimeintä, ennen valon sarastusta. On voitettava se
pimeys, päästävä ohi pahimmasta hetkestä, jotta voi taas palata valoon.
En sano, että olisin jotenkin valmis siihen, mitä elämä tulee eteeni vielä tuomaan. Olen kuitenkin valmiimpi, kuin olin ennen näitä kolmea keskenmenoa. Olen oppinut käsittelemään menetystä ja surua, jota elämässäni ei ole pahemmin aikaisemmin ollut. Toivon, että saan pidettyä joitain näistä asioista mukanani elämäni aikana ja löytäväni niistä voimaa myös tulevina vaikeina hetkinä.
Tällaiset elämän suuret vastoinkäymiset ravisuttavat ajatusmaailmaa, vievät uskon tulevalta ja romuttavat haaveet tuhansiksi palasiksi. Haluan uskoa, että tuhkan seasta, jonakin päivänä, rakentuu jotain vielä eheämpää, kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa. Minä uskon huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti