maanantai 17. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä, sanoista tekoihin

Vietin ystävänpäivää yhessä parhaan ystäväni kanssa. Oltiin suunniteltu leipovamme mokkapaloja ja juovamme teetä ja parantavamme maailmaa puhumalla. Kaikki suunniteltu toteutettiin, mitä nyt mokkapaloista meinas tulla vaan kauhea sotku :D Tein nimittäin ite ekaa kertaa yläasteen kotitalouden tuntien jälkeen mokkapaloja ja voin kertoo, että olin aika ajoin melko hukassa...

Kuitenkin mokkapalat saatiin tehtyä enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä (maukkaita kyllä olivat). Siinä jossain vaiheessa mokkapaloja mussuttaessamme nousi puheeksi perinteinen ongelma. Ruoka maistuu liian hyvältä ja sen seurauksena perse leviää ku viimestä päivää. Se on jännä miten varmaan jokainen nainen, miksei mieskin, painii tämän ongelman kanssa aina jossain vaiheessa elämäänsä, mutta siitä on niin kamalan vaikee puhua kellekkään muulle. Me kuitenkin rikottiin rajoja ja alettiin puhua siitä, että pitäs yrittää saaha se ahterisa vähän useemmin ängyttyä niihen urheilutrikoisiin ja lähettyä lenkille ja lakattava treenaamasta hauista sillä jatkuvalla ruuan suuhun vienti liikkeellä...

Tästä innoittuneena kateltiin parin blogin ennen ja jälkeen laihdutuksen kuvia ja ruvettiin miettimään elämäntapamuutosta meijän ittemme kohalla. Tämän kaiken hulluttelun seurauksena päädyttiin lyömään parhaan kaverini poikaystävän kanssa vetoa, että jos pystytään olemaan kesäkuun puoleen väliin saakka juomatta, saadaan molemmat kaks hunttia käteen. Melko houkutteleva tarjous, kun vedonlyönti lopputuloksesta huolimatta päädy meijän "tappioon". Eli siis meillä ei oo mitään hävittävää.

Tämän haasteen vastaanottamisen ja yleisen elämäntaparemontin seurauksena blogin sisältö saattaa hieman muokkautua erilaiseen suuntaan. Kuitenkin blogin sisältö on jo elänytkin melko paljon sen kirjoittamisen aloittamisen jälkeen. Kun alkuun blogi sisälsi lähinnä huomioita Helmin kasvatusta ja kehityksestä, on se nykyään enemmän minun koko elämää kuvaava päiväkirja, jonne päivittelen kuulumisia silloin kun siltä tuntuu.

Tuon ystävänpäivänä kehkeytyneen haasteen lisäksi kerrotaanhan mitä Paavo sai minulta ystävänpäivälahjaksi. En tiedä onko tämä nyt niin tarpeellinen asia hankkia, mutta nytpähän ne on olemassa, nimittäin kalvosinnapit. Ne kun on sellainen asia, mitä tarvitsee kamalan harvoin, mutta silloin kun niitä tarvitsee, ei yleensä ole aikaa eikä mielenkiintoa lähteä niitä metsästämään. Tämän vuoksi tilasin Paavolle ajattomat napit :)




Semmonen oli meidän ystävänpäivä, päätettiin siirtyä sanoista tekoihin. Mitenkäs ruudun toisella puolen ystävänpäivää vietettiin? :)

2 kommenttia:

  1. Sun pitäis perustaa uus blogi ihan vaan itestäs!! Sitten vois laitella kuulumiset ja reseptit sinne, eikä tähän koirablogin alle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tän blogin aiheet on eläny niin paljon että veikkaan ettei kukaan enää muistakkaan mistä tää lähti liikkeelle ;) enkä tiiä jaksasinko/kehtaisinko ruveta enää uutta blogia väsäämään kun tää alkaa viimein ulkoasullisesti miellyttää omaa silmää :D

      Poista