Helmin synttärithän oli jo eilen, mutta eilen en kerenny ja jaksanu ees koneelle tulla, joten postauksen tekeminen siirty tälle päivälle. Nyt kun ensimmäinen pentuvuosi on takana, voidaan ehkä pikkuhiljaa huokasta Paavon kanssa helpotuksesta. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunu älyttömästi uusia asioita, niin meille ihmisille, kun Helmillekin. Ollaan käyty yhessä ensimmäisessä mätsärissä, Helmi kävi kasvattajansa kanssa ensimmäisessä näyttelyssä, ollaan opetettu Helmiä sisäsiistiks ja yhteiskuntakelposeks koiraks, taisteltu tuhoamisongelman kanssa, koettu ensimmäiset juoksut, opittu olemaan toisten koirien kanssa koirapuistossa, rentouduttu mökillä jajaja... Listaa vois varmaan jatkaa loputtomiin.
Ensimmäiseen vuoteen on mahtunu monenlaisia tunteita, itkua, naurua, hammasten ja pinnan kiristystä, ylpeyttä, onnistumisen iloa ja riemua. Tunteiden kanssa on menty laidasta laitaan lyhyessä ajassa, mutta päällimmäisenä ajatuksena nyt kun vuotta kelaa taaksepäin, on kuitenkin voittajafiilis. Kun kahtoo Helmiä nyt ja näkee miten iso tyttö siitä on jo tullu, ei voi kun olla ilonen siitä, miten mukava ja hellyyden kipee koira siitä on varsinkin viime kuukausina kuoriutunu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti