Helmin ensimmäiset päivät meillä

Hiljasta on pari päivää ollu tämän kirjottelun suhteen ihan sen takia, että oon ollu aivan totaalisen poikki Helmin muutettua meille... Ei sillä, että pennun hoitaminen ois rankkaa, vaan lähinnä se, kun ensimmäiset kaks yötä meni käytännössä nukkumatta.

Helmi heräs kahtena ekana yönä kahen tai kolmen tunnin välein itkemään ja huutamaan. Koti-ikäväähän se varmaan osaltaan oli, mutta myös sitä, että kun akut oli ladattu täyteen niillä Helmin parin tunnin unilla niin mikäpä sen mukavampaa kun alkaa herätellä muitakin... Tämän seurauksena Helmin parit ekat päivät meillä meni jonkinlaisessa "sumussa" eikä oo ollu pahemmin energiaa kirjotella mitään.

Kaks viime yötä ollaan nukuttu ihan rauhassa kun Helmikin on kotiutunu sen verran, että nukkuu yöt ilman, että pahemmin heräilee. Veikkaan, että aletaan molemmat olla Paavon kanssa niin väsyneitä, että vaikka yöllä pientä kitinää kuuluski ei siihen ees herättäs.

Näinä ensimmäisinä päivinä Helmiä on käyny moikkaamassa meijän ystäviä ja sukulaisia, joihin Helmi tulee törmäämään jatkossakin todennäköisesti melko usein. Tyttö on ottanu kaikki ihmiset riemulla vastaan ja menny heti innoissaan ihmettelemään, että kukas sää oot ja mistä sää tuut. Perinteinen rohkea corgi siis :)

Ensimmäisen päivän pikasista pissoilla käynneistä ollaan edistytty hirveesti. Helmi on paljon aktiivisempi ulkona ja kävelee itse paljon pidempiä matkoja kuin ensimmäisenä päivänä. Joka kerta kun ollaan pihalla käyty, on myös tulosta tullu eli hyvää pohjaa sisäsiisteydelle on saatu rakennettua.

Toki vahinkoja sattuu yöllä ja Vallun kanssa kahdestaan ollessa, mutta ne kuuluvat asiaan. Eihän 7,5 viikkoselta pennulta voi vielä kovin pitkiä pidättelyaikoja odottaakaan. Ollaan pidetty kirjaa Helmin pissoista ja kakoista, mihin aikaan tulee ja minkälaista tulosta. Näin saadaan ite helpommin seurattua sitä, että minkälaisia pidättelyaikoja pikkuselta on realistista odottaa. Viime yö oli muuten ensimmäinen yö kun kakkaa ei ollu yöllä sisälle ilmestyny! Vahinko varmaan sinänsä, mutta kuitenkin tulipahan todistettua, että Helmin on mahdollista pidättää kakkaa yön ajan :)

Ulkoiluaikojen pidentymisen ja aktiivisemmaks muuttumisen lisäks Helmi oppii jatkuvasti uusia taitoja. Ensimmäisellä kerralla kun käytiin vanhempieni luona, ei ollut ajatustakaan siitä, että Helmin olisi voinut edes antaa kokeilla kulkea kuistille johtavia rappusia. Toissa päivänä Helmi kuitenkin lähti rappusia kokeilemaan rappusissa kulkemista oma-aloitteisesti Paavon perässä. Hidastahan se oli ja joka rapulle pysähdyttiin ihmettelemään, että mitä nyt tapahtuu mutta kuitenkin noin 5-6 rappusta alkoivat taittua koko ajan nopeammin ja nopeammin. Kun Helmi keksi, että miten rapuissa kuljetaan, oli niissä kiva ravata koko ajan ees taas :) (huom. rappuset ovat erittäin matalat, ei ole kyse täyskorkeista rapuista, karkeesti arvioituna nousu on ehkä sen 10cm per rappu).

Pienen pennun jättiläis räpylä :)

Vallu otti odotetusti pikkusen penskan vastaan hyvin. Alun nuuskuttelujen ja tutuksi tulemisen jälkeen on nähty painia ja rallia Helmin ja Vallun vetämänä. Vallu osaa hyvin katsoa, että miten kovasti voi tyttösen kanssa leikkiä ja Helmikin pitää puolensa jos leikki rupeaa muuttumaan liian rajuksi. Aina välillä Vallun melkoisen pitkä pinna kuitenkin katkeaa kun Helmi roikkuu kiinni korvissa, poskissa, hännässä tai mistä tuosta matomatalasta nyt sattuukaan kiinni sillä hetkellä saamaan. Kuitenkin pikkuinen rähähtäminen riittää ja Helmi uskoo, ettei tämä juttu kannatakkaan. :) Myös Elli otti pikkusen vastaan hyvin, toisin kuin ennakkoajatuksena oli. Odotin, ettei Elli välttämättä tykästy pentuun mitenkään suuresti, mutta samanlaiset painit Ellinkin kanssa on käynnissä aina kun käymme vanhempieni luona.

Niin mikä kokoero?

Aina välillä tuon tytön kanssa saa jo nyt olla sydänsyrjällään kun toinen juoksee pöljänä päin kaikkea. Esimerkiksi tuolin ja pöydän jalkoihin on kiva kipittää pää edellä niin että kops vaan kuuluu. Kuitenkin ollaan järkeilty asiaa vähän silleen, että kaikki minkä Helmi tekee omalla voimallaan ja painollaan on tavallaan turvallista. On eri asia jos tippuu korkealta tai jotakin muuta, kuin se, että pentu pöljyyksissään törmää johonkin huonekaluun. Ja joka kerta matka on jatkunut siinä samassa sekunnissa eli kertaakaan ei ole tarvinnut pysähtyä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Niiden kopsahdusten kauttahan sitä oppii varomaan :)

P.S. Pahoittelut kuvien laadusta, rikastumista ja järkkäriä odotellessa ;)