10 viikkoa

Helmillä tuli eilen täyteen kunnioitettavat 10 viikkoa. Perjantaina Helmin molemmat korvat rupes pysymään uhkaavan paljon pystyssä ja nytpä ne töröttää pystyssä (hieman lurppana tosin vielä) kaiken aikaa. Olinkin jo jännityksellä oottanu, että millon korvat nousee vai nouseeko ollenkaan, mutta nytpähän nuo on pystyssä :)

Pikkurääpäle isukin sylissä :)

Paljon on taas huimaa kehitystä tapahtunu Helmin touhuissa. Nykyään ulkona liikutaan hihnassa ilman enempiä pysähtelyjä, mitä nyt aina välillä pitää jäädä ihmettelemään ohikulkevia ihmisiä tai tuulen mukana kieppuvia lehtiä... Kuitenkin nyt jaksetaan jo kulkee paljon pitempiä matkoja kerrallaan ja ulkoillaankin mahollisimman paljon. Varsinkin nyt kun kelit on parantunu eikä lunta oo enää kun paikotellen siellä täällä, on koirien kanssa paljon mukavampi kulkee ulkona kun joka ulkoilun jälkeen ei oo kuraa ja kakkaa mahanalunen ja tassut täynnä :)

Vallu hoitaa isoveljen hommaa ja pitää Helmin kurissa ja nuhteessa ;)

Ruokaa tuo tyttö kyllä vetää melekosen kiitettävällä ruokahalulla ja painoa on kertynyt kiitettävät 4,7 kiloa (kotiuessa 7 viikon iässä painoa oli 3,1 kiloa). Aina välillä mietitään Paavon kanssa sitä, että syökö tuo penska liikaa, mutta ei se lihava oo. Kylkiluut tuntuu kevyesti tunnustelemalla eikä muutenkaan oo semmonen tynnyri (paitsi just syötyään, sillon näyttää siltä, että pikkunen poksahtaa hetkellä millä hyvänsä :D )

Nykyään Helmi ilmottaa melko usein varsinkin kakkahädän. Helmi alkaa uikuttaa onnettoman oloisena ja vaeltaa ympäriinsä. Hyvä näin, koska aina ei voi olla läsnä vahtimassa, että mitä se penska tekee ja näin on paljon helpompi huomata, että pikkusella on hätä.

Viime viikon aikana Helmi on saanu virtaa niin paljon lisää, että sitä on pitäny alkaa purkaa meidän asuntoon ja irtaimistoon. Sohvapöydän jalka on saanu kyytiä ilosesti, samoin kuin yks lattialista. Onneks tää on vielä pientä, katotaan mitä tuo vielä keksii ;) Sohvapöytä on onneks vanha ja muutenkin menossa vaihtoon ajan mittaa kunhan pentuiän jälkeen uusitaan olohuoneen kalusteita, mutta tunnearvoohan pyödällä on. Ollaan yhessä Paavon kanssa muutama kesä takaperin "tuunattu" pyötä. Se oli ennen minun mielestä ruman värinen (koivu), joten hiottiin, petsattiin tummaks ja lakattiin pöytä uuteen uskoon. Voihan se olla, että nuo pureskelun jälet saa vielä piiloon :)

 

Ens viikolla minusta tuleekin sitten yh-mamma kun Paavo lähtee viikoks Lappeenrantaan reissuhommiin... Katotaanhan miten mää pärjään noitten kahen torvelon kanssa yksinään...Noo onneks äiti ja isä asuu lähellä ja voin aina mennä sinne noitten kahen aappinan kanssa :)