Valituspostaus

Hehhehe... Päästäänkin tähän joka vuotiseen ketutukseen kera koulujen alku. Tähän asti kaikkina vuosina syksy on jotenkin vaan tullut omalla painollaan ja koulu/opiskelut on alkanut, minkäs teet. Tänä vuonna syksy ei ala todellakaan mitenkään stressittömällä tavalla, vaan ensimmäinen opiskeluviikko vietetään tämän viikon sunnuntaista alkaen Virossa, Remnikussa, lastenleiriä ohjaamalla kera sosionomi- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden.

Okei, tässä kohtaa joku miettii siellä ruudun toisella puolella, että mikä siinä nyt voi olla niin stressaavaa ja miksei reissuun lähtö motivoi. Mää oon aina ollu hirmu tarkka siitä, että haluan tietää asiat mahdollisimman tarkkaan, mahdollisimman hyvissä ajoin ja stressaan ihan hirveesti sillon, jos esim. oon myöhässä tai en tiiä mitä seuraavana tapahtuu. Tämän takia kalenteri ja erilaiset to do- listat onki ollu luottoystäviä.

Nyt tää Viroon lähtö onkin sitten organisoitu jotenkin (ainakin minun mielestä) ihan tosi oudosti ja ns. huolimattomasti. Meillä ei edelleenkään näin puoli viikkoa ennen leirin alkua ole tarkkaa tietoa lasten lukumäärästä (tämänhetkinen arvio 160 lasta),  kyytiasioihin tuli viimehetken muutoksia osan opiskelijoista jäätyä pois leiriltä ja niin edelleen. Kaikkein eniten itteeni tällä hetkellä ressaa tuo lapsimäärä, tai lähinnä epäselvyys sen suhteen. On kuitenkin ihan eri asia suunnitella ohjelmaa sadalle ku kahellesadalle lapselle.

Oon lohduttanu itteeni sillä, että tää on kuitenkin vaan viikko mun elämästä, enkä mää siihen kuole jos en tiedä etukäteen mitä tapahtuu. Oon myös onnitellu itteeni siitä, että ainakin meijän luokan porukka, joka Viroon on lähössä on ihan mahtava ja kaikkien kanssa juttu luistaa niin kun kuuluukin.

Kuitenkin pelkotiloja luo mieleen se, että leiriä kokoonnuttiin suunnittelemaan peräti kaks (2) kertaa, mulla ainakaan ei oo hajua siitä, minkälaisia lippuja ja lappuja leiriä varten ois pitäny täytellä, leirille lähtevän porukan kanssa ei oo päässy mitenkään hirmu hyvin tutustumaan jajajajaja...

Pitää kuitenkin ajatella leiriä erilaisena oppimiskokemuksena ja sellasena mahdollisuutena, joka ei monelle tule opiskelujen aikana vastaan. Lisästressiä tähän kuitenkin osaltaan luo myös se, että minä, kontrollifriikki ihminen, joudun jättämään koirat ja kodin Paavon vastuulle viikoks :D Myös osaltaan minun porukat varmasti osallistuu koirien hoitoon riippuen Paavon työpäivien pituuksista, mutta en usko, että äiti käy meillä siivoomassa Paavon puolesta ennen ku kotiudun :D No ei, osaahan Paavokin hoitaa kodin, tehhä ruokaa, siivota, yms. Se ei vaan pidä niitä asioita niin tärkeenä kun minä, joten en usko, että minua on puolentoista viikon päästä sunnuntaina kotiutuessani vastassa kiiltävän puhdas koti ja valmis ruoka :D

Tämän kaiken muun ruikutuksen lisäksi vielä pakko mainita yks valitamisen aihe jos siellä ruudun toisella puolella sattus vaikka olemaan pienten lasten vanhempia. Tämä ongelma oli erittäin jokapäiväinen ja kiusallinen varsinkin silloin, kun Helmi oli vielä "niin ihana, lutunen, sulonen, pikkupalleropollero, nappisilmä nännäänänänäänäänää kuin vaan olla ja voi" eli siis erittäin pieni pentu, mutta jatkuu näköjään vieläkin ainakin naapuruston lasten kanssa. Helmiä ja Vallua tullaan silittelemään ilman minkäänlaista luvan kysymistä, mätkähdetään vaan keskelle katua istumaan ja aletaan silittää koiria. Ai että mulla kiehuu aina tuossa vaiheessa, mutta tyynen rauhallisesti vaan nielen kiukkuni.

Välillä erittäinkin tylysti vihjailen, että meijän pitää nyt jatkaa matkaa ja koirilla on kova pissahätä, muttta aina ei vaan nämä pienet lapset ymmärrä, mitä haen takaa. Ja tästä en yhtään millään tavalla syytä lapsia itteänsä, vaan niitä aikuisia (joita usein myös vanhemmiksi kutsutaan), jotka vastaavat lapsen kasvatuksesta. Kaikkein tragikoomisimpia tilanteita on ne, kun lapsen äiti tai isä töröttää muutaman metrin päässä höpöttämässä kaverinsa kanssa ja lapsensa lähtee vaan ampaisemaan suoraan päin koiria juoksemalla ja pyllähtää siihen sitten istumaan sanomatta sanaakaan, alkaen vain silittää koiria.

Edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa vastuutan kyllä lasten vanhempia siltä osalta, että voisivat tulla siihen luokse, hieman nuhdella lasta siitä, että täytyy kysyä ensin koiranulkoiluttajalta lupa, että saako koiraa edes silittää ja sitten vasta silittää. Usein vanhemmat vaan katsovat vierestä tumput suorina, puuttumatta tilanteeseen millään tavalla. Tuollaisessa tilanteessa kun tuntuu itsestä melko hölmöltä alkaa koulimaan lasta sen suhteen, että täytyy pyytää lupa, koirahan saattaa olla vaikka äkäinen, jos lapsen äiti tai isä seuraa tapahtumia muutaman metrin päästä.

Onneks tähän asti omien koirien kohalla on vältytty kaikenlaisilta vahingoilta noitten pienten lasten kanssa, mutta kauhulla odotan sitä päivää, kun Helmi alkaa olla vähän isompi ja kaataa vahingossa jonkun lapsen hyppäämällä vasten (tuo Hemmo kun on enemmän innokas ku älykäs). Esimerkiks jos joudun joskus jättämään koirat kaupan eteen parkkiin siks aikaa että käyn kaupassa, voi Helmi tai Vallukin keretä innostuksissaan hyppäämään jonkun pienen lapsen päälle, ja pahimmassa tapauksessa kaatamaan tämän pienen, innokkaan kaverin. Toki vahdin koirani aina silloin kun itse olen niiden hihnan päässä, mutta just tuo kaupan eteen jättäminen kyllä arveluttaa tuonkin näkökulman takia.

Omien koirien kohalla en pelkää niitten aggressiivisyyttä ja arvaamattomuutta pieniä silittelijöitä kohtaan, mutta onhan se melkonen takapakki aina etenkin pentukoiran koulutuksessa, kun koiraa aletaan yhtäkkiä lenkillä ollessa silittelemään. Kuitenkin kun tavotteena on näittenkin koirien kanssa päästä jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että ihmiset ohitetaan lenkillä ilman enempiä haluja mennä niitä moikkaamaan. Nämä yli-innokkaat silittelijät ei ainakaan auta tilannetta millään tavalla... Kolikon kääntöpuolena tälle kuitenkin toimikoon se, että koirat ainakin oppivat ja tottuvat kaikenlaisten innokkaiden ihmisten silityksiin ja rapsutuksiin :)