Nyt tää sitten viimein alkaa...

Oon pitkään miettinyt tätä blogin kirjoittamisen alottamista, mutta lykänny sitä kerta toisensa jälkeen. Nyt viimein sain itestäni niin paljon irti, että päätin istua alas ja alkaa tosissaan tekemään tälle asialle jotakin. Mietin paljon ennen blogin luomista, että onkohan kenelläkään kiinnostusta lukea näistä asioista, mitä tässä pienessä päässä pyörii, mutta jos tää ei ketään muuta palvele niin ainakin minua itteeni.

Suurin syyhän tämän kirjoittamisen aloittamiseen on se, että meille tulee lauantaina 30.3. pikkuinen corgivauva <3 Haluan tallentaa tällä tavalla itseäni (ja ehkä vähän muitakin) varten asioita muistiin. Pentuvaihe kun menee niin kamalan nopeesti ohi niin tällä tavalla tulee ainakin välillä kirjattua kuulumisia ylös ja kerrottua päivien tapahtumista. Sittenpähän niitä on mukava jälkeen päin katella ja huomata, missä asioissa on kehitytty ja niin päin pois (voin kuvitella, että varsinkin sisäsiistiks opetteluaika kirvoittaa aika vuolaasti tekstiä, heheh, sitä onnea ja auvoa odotellessa...)

Viikonloppuna meille muuttavan pikkusen lisäks minun perheeseen kuuluvat avopuolisoni ja meijän 2-vuotias cardi uros Vallu (Ketränoron Muumipeikko). Meijän Vallun lisäksi myös toinen corgi kuuluu pitkälti meidän elämään. Vanhempieni 5-vuotias pemuneiti Elli  (Anserina's Xala) viettää paljon aikaa meillä, onhan noista koirista paljon seuraa toisilleen.

Meidän enemmän ja vähemmän karvasista perheenjäsenistä koostuva poppoo asustelee Kuopiossa kerrostaloasunnossa hyvien tai suorastaan mahtavien ulkoilupaikkojen läheisyydessä. Ainut asuinalueeseen liittyvä "miinus" on se, ettei alueella ole koirapuistoa, vaikka tarvetta sille varmasti olisi. Tuntuu, että tälle asuinalueelle on varsinkin nyt viime aikoina tullut oikein koiranomistajien ryntäys ja joka mutkassa törmää koiraa kulettavaan kaksjalkaseen (toki on niitä parivaljakoitakin joissa se nelijalkanen määrä tahdin ja kaksjalkanen vikisee perässä ;) ).

Katotaanhan miten tää kirjottelu lähtee käyntiin ja miten pitkään mahtaa mennä aikaa, että saan tehtyä blogista "itteni näkösen"... Mutta jospa tähän pätis se perinteinen sanonta, että hiljaa hyvä tulee :)