Blogihiljaisuuden rikkominen

On tullu aika laiskasti tässä viime aikoina kirjoteltua, pahoittelut. Tuntuu, että työt ja vähäinen vapaa-aika on vieny kaikki mehut. Lisäks sen vähän ajan mitä ollaan Paavon kanssa yhtä aikaa kotona on halunnu käyttää ennemmin yhessä olemiseen kun netissä istumiseen.

Viimeks onki tullu kirjoteltua kaks viikkoo sitten ja nyt tuntuu taas melko kankeelta yrittää ees kirjottaa mitään... Hirveesti on pyöriny postausideoita mielessä, mutta mitään niitä en oo saanu laiskana tyttönä alotettua ees :D Oon aatellu, että haluaisin tehhä postauksen meijän kodista, Helmin tekemistä tuhoista ja tällä hetkellä käynnissä olevasta laihdutusprojektista, mutta kaikki on jääny sitten ajatuksen asteelle...

Tuntuu, että tässä kahen viikon aikana on taas tapahtunu hirveesti enkä oikein tiiä mitä osaisin tänne nyt kirjottaa. Kuitenkin taas kun lähtee päiviä selaamaan taaksepäin, ei mitään huikaisevan mahtavan jännittävää ookaan ehkä tapahtunu. Oon kyllä kunnon juupaseipäs ihminen :D

Se ainakin on maininnan arvosta, että käytiin Helmin kanssa kuluvalla viikolla kahteen otteeseen koirapuistossa vähän kattelemassa, että mitenkä se yhteiselo muitten koirien kanssa sujuu. Kaikki meni aikalailla odotetusti: Helmi oli innoissaan, mutta jos joku koira sattu lähestymään Helmiä turhan vauhdikkaasti, juoks neiti äkkiä alta pois vinkuen. Aika normaali pentureaktio, olettaisin.

Kuitenkin kaikkien kavereita oltiin ja Helmi osas yllättävänkin hyvin väistää isompien koirien rajumpia leikkejä. Tästä isot plussat Helmille, on kuitenkin tärkeetä, että osaa tuommosena vähän pienemmän mutta kuitenkin kestävän rodun edustajana vähän kattoo sitä, että missä porukassa on järkevä nujuta ja missä ei.

Ihan vauvahan Helmi vielä on, joten ite sai olla silmä kovana koko ajan vahtimassa, että kenen kanssa tyttö telmii ja kattomassa perään, ettei mee liian rajuks. Kuitenkin kuten jo mainihin, Helmi osas tosi hyvin ite pysyä rajuimmista leikeistä poissa, joihin taas Vallu osallistu ihan riemulla :)

Hyvä oli Vallunki päästä pitkästä aikaa koirapuistoon purkamaan enimpiä energioita poikkeen. Kesäaikaan on se huono puoli, että koirapuiston lisäks ei oo oikein tässä meijän lähellä muuta paikkaa, jossa koirat vois telmiä vapaana niin paljon ku huvittaa, toisin ku talvella kun jäällä ollessa koirat saa juosta niin paljon ku sielu sietää. Mökillähän koirat pääsee riekkumaan mielin määrin, mutta nyt ei olla vähään aikaan taas mökillä oltu, mutta jospa tuo asia korjaantus lähiaikoina :)

Vallu oli ollu minun isän ja Paavon mukana myös kalalla innokkaana kalakaverina tässä joku päivä. Kun kala oli tarttunu kiinni Vallu seuras ylös kelaamista innoissaan ja ootti reunalla, että millonka se kala nousee ylös veneeseen. Kun Paavo ja isä oli saanu kyseisen kalan veneen lähelle, oli Vallu todennu, että tuo on turhan hurja peto hänen makuunsa. Kyseisen hauen päätyessä viimein taistelujen jälkeen veneen pohjalle, oli Vallu paennu Paavon selän taakse piiloon ja tyytyny tarkkailemaan saalista vähän kauempaa :D

Hauen painoo en muista, mutta pituutta kyseisellä hirmulla oli reilut 90 senttiä eli kyllähän se melkonen mötkylä oli. Kyseinen elukka siivottiin ja laitettiin pakkaseen oottamaan sitä, että keksitään mitä siitä tehhään. Todennäkösesti jotakin herkkua koirille (ei nimittäin noin iso kala maistu ihmissuussa enää paljon muulle kun puulle)... Hauen lisäks kalareissulta tarttu mukaan myös kuha, jonka Paavo valmisti meille fileeks viikko sitten perjantaina. Oli muuten nannaa <3

Iso jötkylä

Paavo fileroi kuhaa ekaa kertaa elämässään ja hyvinhän tuo onnas :)

Näitten kuulumisten lisäks meille ilmesty viime päivinä eräs ongelma. Aika vastikään olin kerenny täälläkin hehkuttaa sitä, että kuinka Helmi alkaa olla sisäsiisti, mutta takapakkia alko tulla, ja vieläpä aika rutkasti. Helmi nimittäin rupes tekemään kakkaa ihan älyttömiä määriä öiden aikana sisään... Kuitenkin aikani pähkäilin asiaa, ja mietin, että onko liikunnan määrässä tai jossain muussa ruuansulautukseen vaikuttavassa asiassa tapahtunu muutosta. Sitten muistin, että ostin tällä kertaa koirille ihan perus koirille tarkotettua jauhelihaa edellisen vahinko-ostoksen sijaan, joka oli siis koirien lihamureketta.

Ongelmaa lähettiin ratkasemaan sillä, että Helmille päivässä syötettävän lihan määrä pudotettiin puoleen entisestä ja nyt ollaan menty tällä kaavalla pari päivää. Yöt on ollu huomattavan paljon helpompia (ei lainkaan kakkaa sisällä). Toivottavasti tämä oli nyt ratkasu tähän meijän ongelmaan, eikä jouduta muuta ratkasua enää ehtimään. Kuitenkin oltiin jo niin pitkän aikaa menty silleen, että Helmi oli ihan hyvin jaksanu pidätellä yöt, joten tämmönen takapakki alko ihmetyttää melko paljon, mutta jospa se lihan laadun muutos on tämän ongelman takana :)

Tämmösten ongelmien ilmetessä kun alkaa vaan aina tämmösenä panikoijana ajattelemaan sitä kaikkein pahinta, eli onko koirassa jotain "vikaa". Että voiko joku sairaus tai muu aiheuttaa tälläsen ongelman. Ihme kun en jo paniikissa kiikuttanu Helmiä elukkatohtorille tutkittavaks. Kerrankin mullaki ilmeisesti joku aivosolu kohtas toisen tuolla pääkopassa vaeltavan toverin ;)

Isu varmaan oli sairas tai jotain kun se osti äitille kukan :o :)

 Hyvää viikonloppua kaikille!