Viisi asiaa, jotka tekisin toisin

Paljon on Mötkiksen kanssa tullut varmasti tehtyä virheitä.

Tai ei nyt välttämättä suoranaisia virheitä,

mutta asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin.

Sellaisia asioita ja valintoja,

jotka eivät varsinaisesti mitenkään maata kaatavia ole,

mutta tekemällä asiat toisin olisi voinut esimerkiksi

oma jaksaminen olla aika ajoin parempaa.

Tähän postaukseen keräsinkin asioita,

jotka tekisin toisin,

jos meille vielä toinen lapsi joskus syntyisi.

Uniasiat

En tiedä, mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin Mötkiksen unien parantamiseksi jo heti pienestä pitäen. Ainakin muutama asia näin jälkikäteen on mieleen juolahtanut. Olisin voinut laskea hänet sylistäni omaan sänkyynsä nukkumaan ja nukkua samalla itsekin. Niin olisin, mutta toisaalta oli niin ihana tuoksutella vauvaa sylissä telkkaria sivusilmällä vilkuillen. Ylipäätään olisin varsinkin alkuun unien ollessa välillä äärimmäisen vähäisiä ja huonoja, nukkua itse enemmän aina Mötkiksen nukkuessa. Esikoisen kohdalla kun se olisi ollut täysin mahdollista. Seuraavien lasten kanssahan tämä ei mahdollistu, ellei esikoinen ole esimerkiksi hoidossa tai nuku samaan aikaan vauvan kanssa.

Tutti ja tuttipullo

Luontevana jatkumona voidaankin siirtyä tutin ja tuttipullon käyttöön. Tai käyttämättömyydeen, kuten Mötkiksen kohdalla kävi. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina en uskaltanut tuttia tai pulloa Mötkikselle antaa. Pelkäsin sen vaikuttavan imetykseen ja vaarantavan sen onnistumisen. Kuitenkin Mötkiksen imemisentarve oli aivan valtava ja hän vaatikin tissiä vähän väliä. Kun uskaltauduimme tuttia tarjoamaan testasimme muistaakseni kolmea tai neljää eri vaihtoehtoa, tuloksetta. Tutti ei vaan pysynyt Mötkiksen suussa. Hän sylki sen aina uudestaan ja uudestaan pois suustaan, kunnes jossain vaiheessa totesin, että antaa olla. Tuttipulloa Mötkikselle tarjottiin aina silloin tällöin. Kuitenkin aivan liian harvoin siihen, että hän olisi siihen oppinut ja tottunut. Yleensä seurauksena oli raivoa ja huutoa eikä pullosta kelvannut pumpatut maidot.

Seuraavan lapsen kohdalla toivoisinkin hänen oppivan sekä tuttiin että pulloon. Helpottaisi huomattavasti omaa jaksamista, kun saisi aina välillä nukkua kokonaisen yön heräämättä Paavon hoitaessa yösyötöt. Tätä joskus kokeiltiinkin. Nukuin sohvalla korvatulpat päässä ja Paavo syötti Mötkiksen pullosta. Mötkis ei kuitenkaan tyytynyt pelkkään pulloon, vaan vaati päälle vielä rintaa jatkaakseen unia. Totesin, että kerta joudun itse heräämään kuitenkin antamaan rintaa vielä pullon päälle, on minun aivan sama itse hoitaa yöt kokonaisuudessaan. Tällä hetkellähän meillä on haasteena se, että Mötkis herää usein viiden aikaan ja jatkaa uniaan rintaa saatuaan meidän välissä kuitenkin vähän väliä havahtuen vähän tissittelemään. Hän ei siis välttämättä tuon yhden syönnin jälkeen syö enää kunnolla, mutta tissi on aina välillä saatava suuhun ihan vaan varmistuakseen, että äiti on edelleen paikalla. Veikkaisin, että tähän tutin syöminen voisi olla helpotuksena.

On hän todistettavasti kuukausen ikäisenä ainakin kerran tuttia syönyt

Hoitoon antaminen ja iskään luottaminen

Kieltämättä Mötkis on ollut todella vähän hoidossa. Tähän on varmasti todella merkittävästi vaikuttanut tuo, ettei häntä pullolle opetettu. En uskaltanut olla alkuun tuntia pidempään poissa. Enkä varmaan ensimmäisen kahden kuukauden aikana ollutkaan pojasta erossa tuntia pidempään. Näin jälkikäteen ajateltuna muutaman tunnin jaksoissa hänet olisi voinut aivan hyvillä mielin jättää hoitoon iskälleen tai isovanhemmilleen. Mikäli meille toinen lapsi joskus suodaan, haluaisin myös pystyä luottamaan iskään vielä paremmin kuin nyt. En tarkoita, että Paavon tavassa hoitaa Mötkistä olisi koskaan ollut mitään huonoa tai epäluottamusta herättävää. Jotenkin vaan varsinkin alkuun kuvittelin, että kaikkien on toimittava samoin kuin minä, vain minä osaisin lapsemme hoitaa. Tästä ajattelusta olen nyt tietoisesti pyrkinyt opettelemaan pois. Paavo pärjää poikamme kanssa mainiosti ja nyt varsinkin kun Mötkis on jo kohta puolen vuoden ajan syönyt kiinteitä, ei hänen ravitsemuksensa osalta ole mitään aihetta huoleen, vaikka joku tissittely jäisikin välistä.

Vaatteiden määrä

Tämä on varmaan lähes jokaisen esikoisensa saavan äidin kompustuskivi. Pikkuvaatetta oli hankittuna aivan hurjat määrät. Varsinkin kun pienimmät koot olivat käytössä viikon tai kahden ajan, tuntuu hullulta, että niitä oli niin paljon. Kuitenkin kaikki söpöt, pienet vaatteet houkuttivat liikaa raskausaikana, enkä niitä voinut vastustaa. Nyt kuitenkin isompia kokoja hankkiessani olen pyrkinyt pitämään määrät kohtuullisina ja ajattelen ennemmin niin päin, että vaatteita voi ostaa lisää jos käytäntö osoittaa niitä olevan liian vähän. Onneksi kuitenkin suurin osa vaatteista on ostettu käytettynä, joten ihan valtavaa rahan hukkaa ei ole päässyt muodostumaan. Kuitenkin vähän harmittaa, kun jälkeenpäin pikkuvaatteita myydessäni olen huomannut, miten huonosti ne menevät kaupaksi.

Voi sanoa ei

On ihan okei, jos äiti ja iskä on väsyneitä alkuun tai haluavat vain pesiä vauvan kanssa perheen kesken. On ihan okei sanoa vieraille, että ei, meille ei nyt voi tulla käymään. Muistan todennäköisesti ikuisesti, kuinka muutama päivä synnytyksen jälkeen itkin vessassa istuessani kovaa mahaa ja huusin ääneen, että olisipa hienoa, jos meillä olisi vielä joku käymässä. Äiti voi olla kovinkin kipeä ja voipunut synnytyksen jälkeen ja tarvita ihan todenteolla lepoa. Lisäksi meillä kävi lähes poikkeuksetta siten, että aina kun joku tuli Mötkistä katsomaan, hän nukkui. Hän saattoi nukkua kolmen tunnin päikkärit vieraiden ollessa. Minkä levon siinä ajassa olisi itsekin kerennyt saada, jos ei olisi tarvinnut kestitä vieraita. Myös myöhemmin voi sanoa ei. Voi sanoa ei sukulaisten kantaessa tavaraa ovista ja ikkunoista, kun edellisetkin jo pursuavat edellä mainituista ulos. Jokaisella on oikeus määrittää omat ja perheensä rajat.

Varmasti vielä monia muitakin asioita tekisin toisin, mikäli meille toinen lapsi suotaisiin. Seuraavan raskaudenkin aikana toivoisin tekeväni asioita toisin. Haluaisin pystyä nauttimaan raskaudesta enemmän ilman jatkuvaa menettämisen pelkoa. Toisen lapsen kohdalla varmasti monen asian suhteen osaisi olla muutenkin levollisemmin mielin. Esimerkiksi meillä on takanamme Mötkiksen kanssa hyvin onnistunut imetys, joten sen onnistumisesta tuskin osaisin stressata. Kuitenkin esimerkiksi synnytys oli kokemuksena sellainen, että en tiedä onko se vähentänyt vai lisännyt pelkoja synnytyksen suhteen.

Jälkeenpäin on helppo jossitella ja voivotella tehtyjä virheitä tai tekemättä jättämisiä.

Kuitenkaan niihin ei mielestäni kannata jäädä liikaa kiinni.

Virheistä tottakai kannattaa ja täytyykin ottaa opiksi,

mutta suotta niillä jää itseään, tai muita, ruoskimaan.

Jokainen vanhempi ja lapsi on omanlaisensa

ja jokaisen kasvu vanhemmaksi sisältää omat kompastuskivensä.