Käynnin ajaksi vein Mötkiksen hoitoon minun tätini luokse, josta sitten Paavo tuli minut poimimaan ja jatkettiin matkaa KYSille. Oltiin odotusaulassa perinteisesti noin 15 minuuttia ennen varattua aikaa ja oltiinkin varauduttu odottelemaan hyvän aikaa. Toisin kävi ja meidät kutsuttiin käynnille 10 minuuttia etuajassa. Vastassa oli sama lääkäri, joka Mötkiksen rakenneultrassa kävi varmistamassa kasvojen profiilia. Samainen lääkäri myös esiintyy KYSin synnytysvalmennusvideoilla.
Heti alkuun lääkäri kyseli kuulumisia ja vointeja sekä käytössä olevat lääkitykset käytiin myös läpi. Kerroin tuntevani liikkeitä päivittäin ja voinnin olevan hyvä, ei mitään ihmeempiä mainittavia. Sen jälkeen siirryttiinkin keskustelemaan mieltäni kalvaneesta pelosta, että mitä jos diagnoosi osittaisesta rypäleraskaudesta olisikin totta. Lääkäri totesi hyvin varmaan ja vakuuttavaan sävyyn, että hän on hyvin vahvasti sitä mieltä, ettei hän usko kyseessä olevan osittaisen rypäleraskauden. Todennäköisin syin raskaus olisi tuolloin mennyt kesken tai selkeästi poikkeavia löydöksiä olisi myös myöhemmissä ultrissa tehty. Hän totesi, että olemme valitettavasti olleet peloissamme aivan turhaan. Pidettiin kuitenkin vielä kiinni siitä, että synnytyksen jälkeen istukka lähtee patologille.
Kerroin lääkärille äitini kohdunkaulansyövästä ja siitä, kuinka kaikki tämän aihealueen ongelmat herättävät itselläni pelon pahimmasta. Lääkäri kysyi, minkä ikäinen äitini oli sairastuessaan ja onko hän yhä elossa. Kerroin hänen olleen 30-vuotias ja elävän yhä. Kuullessaan äitini sairastumisiän lääkäri päivitteli ääneen nuorta ikää ja vastasi ymmärtävänsä pelkojani täysin. Tämän jälkeen keskusteltiin vielä hetki HPV-rokotteesta, jonka olemmekin Paavon kanssa yläasteiässä saaneet kunnes aloitettiin ultraaminen.
Heti alkuun perinteisesti lääkäri tarkasti sykkeen ja se näkyikin heti selkeästi. Hän kertoi missä kohdin Kirpun pää on ja alkoi sen jälkeen aivoista liikkeelle lähtien käydä Kirppua läpi. Sydämen kohdalla lääkäri pysähtyi. Kirppu ei ollut optimaalisessa asennossa, joten sydämen rakenteita ei saatu heti katsottua, vaan lääkäri siirtyi ultraamaan muuten. Kerrottiin haluavamme kuulla sukupuolen, mikäli se selviää ja lääkäri jatkoi ultrausta pian kertoen meille sukupuolen. Sekä minun, että Paavon sydämet heitti volttia sukupuolen kuultuamme. Muutaman kerran lääkäri näytti Kirpun kasvoista 4D-kuvaakin.
Aina välillä lääkäri palasi tarkastelemaan sydäntä. Välillä hän pysähtyi katselemaan sydäntä pitkäksikin aikaa ultrauslaitteeseen nojaillen mitään sanomaton ilme kasvoillaan. Tuolloin oma pumppuni otti ylimääräisiä kierroksia. Lääkärin ilmeestä eikä ultrakuvasta voinut päätellä mitään. Tässä vaiheessa kätilö tuli viereisestä huoneesta, esitteli itsensä ja alkoi käydä läpi tarkistuslistaa lääkärin kanssa. Tarkistuslistan kaikki muut kohdat oli nähty, paitsi sydämen rakenteet.
Tässä vaiheessa tosissaan alkoi kurkkua kuristaa ja puristin Paavon kättä lujempaa. Ei helvetti jos sydämessä onkin jotain vikaa. Onko lapsellamme sittenkin jotain kehityspoikkeamia vaikka sikiöseulannat antoivat äärettömän hyvät tulokset. Onko kyseessä Downin syndrooma vai joku muu. Näin villisti kerkesi mieli lähteä laukkaamaan. Käännyin lääkärin pyynnöstä kyljelleni ja yritettiin vaikuttaa Kirpun asentoon. Kun ultrausta jatkettiin lääkäri palasi samantien sydämen pariin. Hän nojaili jälleen ultrauslaitteeseen, yhtä ilmeettömänä kuin aiemmin.
Kohta Kirppu kääntyikin hieman parempaan asentoon ja lääkäri pääsi tarkastelemaan sydäntä. Hän mainitsi jotain isoista ristikkäisistä suonista ja sydämen läpistä kätilön ruksiessa ne koneelle. Sitten hän huokaisi helpotuksesta: huh, on sydämenkin osalta kaikki täysin kunnossa. Lopuksi lääkäri näytti vielä sekä kasvojen profiilia, että 4D-kuvaa kasvoista todeten Kirpun söpöksi nykerönenäksi, aivan kuten isoveljensäkin.
Sain luvan nousta ylös ja lääkäri tulosteli loputkin ultrakuvat muistoksi. Lääkäri saneli käynnin meidän vielä huoneessa ollessa kerraten käynnin asiat ja sen jälkeen hän toivotti hyvää uutta vuotta. Siirryttiin viereiseen kätilön huoneeseen vielä varaamaan seuraava kontrolli raskausviikolle 28 aikaisempien keskenmenojen takia.
Kotiin lähdettiin siis hyvillä mielin. Osittaisen rypäleraskauden osalta voitiin olla huoletta ja Kirpulla oli kaikki hyvin. Sovittiin yhdessä Paavon kanssa, että sukupuoli kerrotaan kyllä lähipiirille, mutta esimerkiksi somessa ei sitä tulla paljastamaan. Näin ollen myöskään blogin puolelle ei Kirpun sukupuoli tule selviämään ennen hänen syntymäänsä.
Muutaman unisex-henkisen vaatteen kerkesinkin Kirpulle alennusmyynneistä bongailla jo ennen rakenneultraa ja vaatevarantoja täydennetään sitä mukaa, kun kerkeän käydä läpi Mötkiksen vanhoja vaatteita. Osan Mötkiksen pienistä vaatteista kerkesin myydä hänen ollessaan hyvin pieni siinä ajatuksessa, ettei meille toista lasta tule. Sinällään nyt vähän harmittaa, että osa vaatteista on jo myyty, mutta onneksi varsinkin ihan pikkuvauvakoista suurin osa meni Mötkiksen kummin nuorimmaiselle ja sieltä meille takaisin kotiutuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti